maanantai 13.7.2020 | 08:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Tanssittavaa haitarijytkettä – Antti Paalasen uudelta levyltä löytyy kappaleita niin laiturinnokassa fiilistelyyn kuin strobovalojen välkkeessä pomppimiseenkin

Anni Saari
Pe 31.5.2019 klo 20:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Antti Paalanen julkaisi toukokuun alussa uuden levyn. Levyprosessi kesti kaikkiaan kolme ja puoli vuotta, joten ei ihme, että Paalanen kuvaa oloaan helpottuneeksi.

Rujo on ollut kokonaan Paalasen omissa käsissä. Hän on tehnyt sen kappaleet ja äänittänyt lähes kaiken materiaalin itse.

– Kappaleista tekee uusia versioita ja niihin tulee koko ajan uusia kerroksia. Sitten niitä paikkaa ja korjaa. Ja kun yksin tekee, välillä loppuu usko kokonaan. Se on ihan normimeininkiä, Paalanen kuvaa.

Muusikon työssä normaalia on myös monien projektien tekeminen yhtä aikaa. Paalanen on nähty viimeisen vuoden aikana sekä Kokkolan kaupunginteatterin Neljäntienristeyksessä sekä Tampereen Työväen Teatterin Vanhoja poikia -esityksessä.

Teatterityöt toisaalta hidastavat oman musiikin tekemistä, toisaalta ne tarjoavat hengähdystauon siinä vaiheessa, kun luovuuden virtauma alkaa hidastua.

Rujo sisältää kymmenen kappaletta, joiden yhdistävä nimittäjä on tanssillisuus. Se ymmärretään monelta kannalta.

– Siinä on aika paljon kansantansseihin perustuvaa. Sieltä voi löytää polskatansseihin ja sottiiseihin menevää, sitten siinä on edm-poljentoa ja hevimusiikki-poljentoa, Paalanen kertoo.

Hänen edellisellä, Meluta-nimisellä levyllään materiaali oli syntynyt pääosin live-soiton pohjalta. Siinä Paalasen omaperäinen paljetekniikka kuului selvästi. Rujolla on enemmän samplepohjaista säveltämistä, joten tyyli on kehittynyt uuteen suuntaan.

Paalasen lähtökohta on joka tapauksessa pysynyt samana: häntä kiinnostaa haitarin vahva soundi ja soittimen konteksti eli se, millaista musiikkia sillä voi tehdä.

Kokonaisuudesta löytyykin niin eurodancelta kuulostava Hede & Emi – Pollination kuin versio Taivas on sininen ja valkoinen -kappaleestakin. Viimeksi mainittu sai alkunsa, kun Paleface pyysi Paalasta tekemään musiikkia Suomi 100 -juhlavuoteen liittyvään videoon. Paalasen versio ei lopulta päätynyt videolle, mutta kappale kaivettiin esille Rujoa tehtäessä. Haitaristi on kiillottanut kuluneesta kappaleesta esiin strobovalojen säihkettä.

– Kyllä tradibiiseistäkin löytyy uusia kulmia. Livenä biisi tulee olemaan vielä levyversiota raaempi, Paalanen toteaa.

Kymmenen kappaleen kokonaisuus on syntynyt "biisi edellä" -periaatteella. Osassa kappaleista on käytetty vierailevia muusikoita ja tuottajia.

Teemu Vuorela soittaa rumpuja viidessä kappaleessa ja Piia Kleemola yhdessä kanteletta. Jonas Olsson on tuottanut Child in You -kappaleen ja Lauri Halavaara jo mainitun Hede & Emi - sekä sinkkunakin julkaistun Elä-kappaleet. Sen musiikkivideon on ohjannut Ulla Nikula. Videon voit katsoa täältä.

Elän sanoituksen on Paalasen kanssa tehnyt hänen vaimonsa Heidi Maria Paalanen.

– Heidi on myös paljon kuunnellut ja kommentoinut kappaleita. Se, että saa toisen näkemyksen on tosi hyödyllistä, Antti Paalanen toteaa.

Suuressa roolissa levyllä on jälleen Samuli Volanto, joka on ollut Paalasen äänimaiseman toteuttaja jo vuosia.

– Hän kasaa sessiot yhteen ja saa kaiken soimaan, kuvaa Paalanen.

Rujolla on edellistä levyä enemmän laulua. Sitä kuuluu lähes kaikissa kappaleissa. Paalanen sanoo, että laulu on hiipinyt ilmaisuun vähitellen.

– Se on alkanut keikoilla, kun kappaleisiin on tehnyt aina jotain lisää. Minua kiehtoo oman soundin yhdistäminen haitarin soundiin. Mutta en edelleenkään oikein osaa mieltää itseäni laulajaksi.

Suurin osa laulusta on kurkkulaulua, jota Paalanen on opetellut itsekseen vähitellen. Kursseille hän meni vasta tänä keväänä. Lauluissa kuulee myös voimakasta laulun efektointia mm. autotunen ja vocoderin avulla.

Kappaleiden nimet on kirjoitettu sekä suomeksi että englanniksi. Paalanen sanookin toivovansa, että se olisi universaali eli kuunneltavissa missä päin maailmaa vain. Vaikka kansainvälinen näkökulma kuuluu tuotannossa, sitä ei Paalasen mukaan musiikkia tehdessä voi liikaa ajatella, muuten toiminnan ydin saattaa kadota.

Yhtä lukuun ottamatta kappaleet on laulettu suomeksi.

– Kun menen ulkomaille keikalle, opettelen aina vähän sen maan kieltä, että voin spiikeissä sanoa jotain. Se toimii toisinkin päin. Ihmiset tykkäävät kuunnella vierasta kieltä. Se aina välillä unohtuu kun englanti on niin vahva universaali kieli, Paalanen toteaa.

Paalasen markkinat ovat joka tapauksessa ulkomailla, koska Suomessa keikkapaikkoja ei ole tarpeeksi. Paalasen mukaan kansanmusiikin vientiä ja promootiota tehdään paljon, mutta jokainen ulkomaan keikka on silti työvoitto. Artistille ne sisältävät tuplasti työtä kotimaisiin keikkoihin nähden. Paalanen myös sanoo, että somen kautta välittyy helposti kuva artistien ulkomaan hypestä, mutta todellisuus on toinen.

– Usein keikat ovat pienillä klubeilla ja välimatkat ovat pitkiä. Olen pitänyt oman työn soolohommana sen takia, että keikkailu olisi vähän helpompaa.

Paalanen suhtautuu keikkoihin elämäntapana. Kun työn takia matkustaa, voi samalla nähdä maailmaa.

Rujon levynjulkistuskeikka oli Tavastia-klubilla torstaina samassa yhteydessä Tuuletar-yhtyeen levynjulkaisukeikan kanssa. Keikkoja Paalanen aikoo tehdä syksyä ja talvea kohden lisääntyen.

Tulevana kesänä hänet nähdään mm. Haapavesi Folkissa ja Kaustisella.

Palkeenkäytön asiantuntija

Antti Paalanen

Musiikin tohtori. Väitöskirja Palkeen kieli käsitteli vaihtoäänisen harmonikan rytmiikkaa sävellystyössä.

Julkaissut neljä soololevyä: Äärelä (2007), Breathbox (2010), Meluta (2014) ja Rujo (2019).

Soittaa myös monissa kansanmusiikkikokoonpanoissa.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »