sunnuntai 23.2.2020 | 22:00
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Uskallan väittää, että Toholammilla nähdään tänä kesänä yksi maakunnan parhaista kesäteatteriesityksistä – Tiina Ruotsala ihastui Häkkilän naisseitsikkoon.

Tiina Ruotsala Keskipohjanmaa
Pe 28.6.2019 klo 12:49

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

KESÄTEATTERI: Lampin 7 impeä perustuu Aleksis Kiven romaaniin Seitsemän veljestä. Käsikirjoitus ja ohjaus Kai-Eerik Känsälä. Ennakko Häkkilän kesäteatterissa 26.6.

Eivät Lampin seitsemän impeä ehkä ole niin ihastuttavia, mutta kovin rakastettavia kyllä. Toholammin Häkkilän kesäteatterissa riehuu sellainen naisjoukko, että pois alta oksat ja männynkävyt karhuista ja häristä puhumattakaan!

Ohjaaja Kai-Eerik Känsälän idea sovittaa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä seitsemälle naiselle on verraton. Vaikka teksti on vanha ja tarina tuttu, niin toteutus on raikas ja ajassa elävä. Nyt ei opetella lukemaan, vaan käyttämään tietokonetta. Aseina näillä naisilla on käsilaukut, toki osa vain merkkilaukkujen kopioita.

Känsälä on onnistunut siinä, missä moni epäonnistuu. Hän on tuonut teatterin lavalle ronskin ja hauskan esityksen, mutta ei missään kohdin mauttoman. Ohjaus rullaa eikä tauokoja juurikaan tule. Miten katsoja nauttiikaan Aleksis Kiven kielestä, joka soljuu ja virtaa harrastajanäyttelijöiden suusta kuin Häkkilän ohittava Lestijoki. Naisten meno lavalla on niin vahvaa ja varmaa, että porukan miehet jäävät sivustaseuraajiksi ja statisteiksi – kokonaisuuden mitenkään kärsimättä.

Näytelmän aluksi olen pitävinäni lukua kuka on kuka. Johanna nyt on Juhani, Sinikka Simeoni ja Laura Lauri, mutta turhaksi osoittautuu moinen. Älkää tekään yrittäkö. Häkkilän esitystä pitää katsoa kuin juttelisi ulkomaalaisen kanssa tämän omalla äidinkielellä. Ei suomenkielisiä sanoja ja lauseita päässä kääntäen vaan puhtaana tajunnanvirtana. Kupletin juoni on toki tuttu, mutta kannattaa heti alusta saakka ottaa asenne, että nyt kerrotaan sisaruksista eikä veljillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Paitsi väkevässä replikoinnissa, jokainen nainen säilyttää näyttämöllä oman persoonansa. Jopa kesäteatterin ansassa, juopottelussa, he kaikki humaltuvat omalla tavallaan. Kun Johanna toistaa maltillisen Simeonin lauseita, hän maustaa ne voimasanoilla persoonansa mukaisesti. Eipä siinä katsoja voi muuta kuin nauraa ääneen.

Kiven tarina on aina yhtä hulvaton ja omalla tavallaan tosi myös tässä ajassa. Sisarukset pitävät yhtä ja ihastuvat jopa samaan mieheen. He pyristelevät yhteiskunnan normeja vastaan, kuten nuoret tekevät. Häkkilässä lähdetään luonnon helmaan luomutilaa pitämään, mutta sielläkin vie joulun tulipalo kaiken, kuten alkuperäisteoksessa varsinkin, kun sammutus ei suju ihan suunnitelmien mukaan.

Petri Seppälän karhu on hellyttävä mesikämmen, mutta ei siskosten mielestä. Jarmo Pesolan Lusifeerusta pelkäävät kaikki, ja Jarmo Nuoliojan lautamies on ennemminkin sovitteleva kuin ankara, mutta toiseksi jää hänkin naisseitsikon keskellä.

Toholammilla näytellään ilman äänentoistoa ja musiikkia. En kaivannut kumpaakaan, sillä Häkkilässä osataan käyttää ääntä. Vain joukkokohtauksissa syntyi sellainen älämölö, ettei sanoista enää saanut selvää. Lavasteita on sopivasti ja aivan erityisesti ihastuin ikkunasta, jonka kautta siskot pakenivat ankaraa ATK-opetusta. Naisjoukko liikkuu lavalla niin vetävästi, että huomaan itsekin tähyäväni lauman mukana eksoottisia ulkomaan kohteita.

Hauskaa voi pitää ilman, että halventaa ketään. Kirota voi niin, että korvia hivelee. Toholammilla jokainen nainen nousee arvoiseensa rooliin, ja joukko on ilmiselvästi arvostanut tätä luottamusta pänttäämällä repliikit päähänsä. Päivi Heikkinen Johannan johtajan roolissa tekee kiivaan suorituksen. Häntä vuoroin tasoittavat vuoroin innoittavat vahvasti loput kuusi siskosta: Tuomi, Anne Nuolioja, Aamu, Terhi Elamaa, Sinikka, Marjo Haukilahti, Toini, Anja Väisänen, Laura, Minna Lankinen, Eira, Paula Viitasalo.

Uskallan väittää, että Toholammilla nähdään tänä kesänä yksi maakunnan parhaista kesäteatteriesityksistä.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »