Kokkola-lehti

55-vuotias Erkki Ahtiainen Kokkolasta on veteraanimäkihypyn maailmanmestari ja palkittu matkailuyrittäjä – Matti Nykäsenkin kanssa kilpaillut Ahtiainen treenaa ympärivuotisesti: "Samanlaista hulluuttahan se harrastus on kuin tämä yrittäjyyskin"

Oli vuosi 1973. YhdeksänvuotiasErkki Ahtiainen oli apupoikana rakentamassa kotipaikkakunnallaan Kaustisella ison mäen kylkeen pienempää 20 metristä hyppymäkeä.

– Saat markan, jos hyppäät ensi vuonna mäestä, oli vanhempi naapurinpoika heittänyt.

– En ole vieläkään saanut sitä markkaa, heinäkuussa 55 vuotta täyttänyt Ahtiainen muistelee.

Haasteesta lähti koko iän kestänyt mäkihyppyharrastus. Nykyään mies kilpailee suomalaisten veteraanihyppääjien joukkueessa. Ensi vuoden kisoissa hän siirtyy 55-vuotiaiden sarjaan.

– Samanlaista hulluuttahan se harrastus on kuin tämä yrittäjyyskin. Kaustisella ei ollut mitään edellytyksiä harrastaa mäkihyppyä, Kokkola-Campingin yrittäjänä tunnettu Ahtiainen nauraa.

– Mäkihyppy on projektiluontoista. Sanotaanko, että elän 80/20-systeemillä, jossa 80 prosenttia on yritykselle, mutta kisakautena taas mäkihypylle. Silloin ajatusmaailma kääntyy urheiluun.

Ympärivuotisiin treenipäiviin sisältyy ajomatkoja Saarijärvelle muutaman harjoitushypyn takia ja takaisin Kokkolaan. Kuntosali, käveleminen ja juokseminen ylläpitävät peruskuntoa.

– Kun ikää tulee lisää, on isompi motiivi pitää itsensä kunnossa, että jaksaa työssä, hän perustelee.

Vuodesta 2001 Ahtiainen on osallistunut jokaiseen veteraanihyppääjien maailmanmestaruuskisaan. Miehen ensimmäiset kisat olivat vuonna 1997 Ruotsin Sundsvallissa.

– Olen ollut lopettamassa tätä jo monta vuotta. En tiedä, miten olen vieläkin jatkanut.

– Itsesuojeluvaisto on kasvanut iän myötä. En mene huonoihin mäkiin. Myös välineet ovat kehittyneet turvallisemmaksi.

Kymmenien vuosien harrastus on tuottanut myös tulosta. Ahtiainen voitti vuoden 2019 MM-kullan mäkihypyn veteraanien K45 mäestä Norjan Vikersundissa. Joukkuekisoista on kertynyt neljä arvokisamitalia.

Mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kanssa Ahtiainen kilpaili vuoden 2008 Taivalkosken MM-kisoissa sekä Tsekin Harrachovin MM-kisoissa vuonna 2011.

– Jäi harmittamaan, kun olimme Matin kanssa kaksoisjohdossa Harrachovissa. Tipuin lopulta neljännelle sijalle. Olisi ollut hienoa olla Matin kanssa palkintopallilla kuuntelemassa Maamme-laulua.

Urheilutaustasta kumpuavat sitkeys ja jatkuva kehittymisen tarve näkyvät Kokkola-Camping -leirintäalueella, jota Ahtiainen on pyörittänyt 11 vuotta.

– Tasainen paikka, sähkö ja siisti huoltorakennus. Myös kaupungin läheisyys, listaa yrittäjä leirintäalueen valttikorteiksi.

Siinä missä jokin leirintäalue elää sään armoilla, Kokkola-Campingiin majoittujat eivät tule lähtökohtaisesti auringon perässä.

– Olen tosi onnellinen, että kävijöiden tasaisuus on pysynyt. Toukokuussa mietin, millainen kesä tästä tulee. Nyt olemme lähes tuhat majoitusvuorokautta edellä viime kesästä.

Vaikka Ahtiaisen ainoa koulutus on sähköasentaja, hän on tehnyt uransa pitkälti matkailussa.

Vuonna 1989 Ahtiainen muutti Taivalkoskelle töihin hiihtokeskukseen, jossa ”harhautui matkailuun”. Siellä hän perusti vuonna 1992 oman vuokra-apufirman. Seuraavana vuonna hän perusti Taivalkosken ensimmäisen keskusvaraamon, joka yhteistyössä matkailuyritysten kanssa markkinoi kunnan matkailua. Kyljessä oli myös Ahtiaisen oma matkailuinfo.

– Sen lento oli lyhyt. Oli sen ajan ilmiö, että paikallinen verottaja ilmoitti, etten ole yrittäjä vaan palkkatuloinen, vaikka minulla oli kaikki yrittäjyyteen vaadittavat asiat.

Vuonna 1994 hän muutti silloisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa Ulla Ahtiaisen kanssa takaisin Kaustiselle pyörittämään Terveyskylä-nimistä ravintolaa. Noususuhdanteinen meno kesti kaksi vuotta, kunnes henkilökemiat törmäsivät johdon kanssa ja pariskunta irtisanottiin.

– Se oli tosi kova pala. Jäimme vähän kuin tyhjän päälle.

Tämän jälkeen Ahtiainen teki myyntitöitä. Vuonna 1998 koitti muutto Kokkolaan. Ahtiainen aloitti Lomakylä Trullevissa, jossa hän työskenteli reilut kuusi vuotta.

Matkailumies siirtyi Kalajoen leirintäalueen aluepäälliköksi vuonna 2005. Sitä työtä jatkui neljä kesää.

– Kalajoelta sain valtavan hyvää oppia työhön. Pääsin myös sisälle karavaanarin sielunelämään. Kokkola-Campingin majoittujista kaksi kolmasosaa kuitenkin on karavaanareita.

Sitten Ahtiainen huomasi vuonna 2008 lehti-ilmoituksen, jossa Kokkolan kaupunki haki leirintäalueelle uutta yrittäjää.

– Tein päätöksen hakea paikkaa, kun olimme ajamassa kotiin vaimon kanssa Taivalkosken MM-kisoista. Ajattelin, että en menetä mitään, vaikka haenkin.

Päätös ja hakemus syntyivät vuorokaudessa.

Kun kaupungin päätös yrittäjästä venyi, Ahtiaiselle jäi kolme viikkoa aikaa laittaa yritys pystyyn. Hän näki paikankin ensimmäistä kertaa vasta saadessaan avaimet entiseltä omistajalta.

– Olihan se tietty vähän kulttuurishokki, kun alue oli huonossa kunnossa, vaikka tiesin kaupungin luvanneen kunnostaa sitä, hän muistelee.

Siitä alkoi alueen kehittäminen. Ahtiainen ehdotti kaupungille, että yhden loma-asunnon rahoitus käytettäisiin uuteen huoltorakennukseen, johon hän teki itse pohjapiirroksen. Hän piirsi pohjat myös suihkullisille lomamökeille. Käyttämättömän kahvilan hän entisöi omalla budjetilla, ja se kannatti.

Ahtiaisen aloittaessa Kokkola-Campingin vuoden majoitusvuorokausimäärä oli 7 000. Nyt se on 18 000, mikä tarkoittaa noin 10 000 majoittujaa.

– Yksi asiakaspalaute jäi mieleen. Eräs pariskunta oli reissannut ympäri Suomea. He sanoivat, ettei muissa paikoissa mitään vikaa ole, mutta tässä on sitä jotain, hän kertoo.

Kokkola-Camping työllistää yrittäjän lisäksi viisi työntekijää. Ahtiaisen tytär on ollut mukana yrityksessä alusta lähtien.

– Itseisarvo ei ole ollut toiminnan taloudellinen kasvattaminen, vaan olemme pyrkineet tekemään perusasiat hyvin. On saavutus, että tämä paikka on saanut ihmiset painamaan ennemmin jarrua kuin kaasua Kokkolassa.

Mutta olisiko yrittäjä halunnut aikoinaan ammattilaismäkihyppääjäksi?

– Varmaan olisin. Olisi vain pitänyt uskaltaa lähteä Kaustiselta aiemmin, sillä muuttaessani Taivalkoskelle olin jo 25-vuotias. Mutta nyt olen talvisin puoliammattilainen, Ahtiainen hymyilee.