Paikallisuutiset

"Vanha nainen huusi raa´asti korvaani: kuole!" – Kokkolassa käynyt Mika Nikkilä on aavetutkija, joka kiertää viikonloppuöisin Suomea ja metsästää yliluonnollista

Suomalaiset ovat laiskoja yrittämään ja pelkäävät riskien ottamista lähes yhtä paljon kuin muiden mielipiteitä.

Valkeakoskella asuvaMika Nikkilä on tämän kaiken täydellinen vastakohta.

Nikkilä on 44-vuotias perheenisä ja rekkakuski, joka toimii vapaa-ajallaan haamututkijana. Nyt hän on kirjoittanut elämänsä intohimosta kirjan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Suomen aavemetsästäjät on helsinkiläisen, niin sanottuun viisauskirjallisuuteen ja itsensä etsimiseen erikoistuneen Basam Booksin julkaisu. Nikkilä promoaa sitä 23 paikkakunnan ja noin 8 000 kilometrin kirjakiertueellaan.

Yritimme me Ulvilan murha-asuntoonkin, mutta siitä tuli liikaa poikittaista mailaa. Mika Nikkilä

Kokkolan kaupunginkirjastossa hän esiintyi tänään perjantaina.

– Olen liikkeellä kädestä suuhun -budjetilla. Nukun autossa, rekkaparkissa, niin pitkään kuin kylmässä autossa voi nukkua. Onneksi olen ajanut rekkaa 16 vuotta ja tottunut ääriolosuhteisiin. Nukun tarvittaessa vaikka puussa, Nikkilä sanoo.

Paranormal Investigations Groupin kotisivut muistuttavat 1990-luvun hittisarja Salaisten kansioiden visuaalista ilmettä. Kuvat ovat hämyisiä ja ghosthuntereiksi itseään kutsuvien Mika Nikkilän ja hänen pikkuveljensä Markus Nikkilän ilmeet totisen odottavia.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Parikymmentä vuotta sitten ufo-kokemukset olivat kaikkien huulilla. Nyt puhutaan aaveista.

Suomessa voi esimerkiksi seurata MTV:n Aaveiden jäljillä -sarjaa, jossa veljekset Jupe ja Marko Keskitalo jahtaavat yliluonnollista.

Myös Nikkilän veljesten Paranormal Investigations Group kävi lähellä tositelevision maailmaa.

– Olin mukana parissa pilottijaksossa, jotka eivät edenneet minnekään. Ymmärrän, että kanavilla on kova kilpailu katsojista, mutta en halua käsikirjoitettuun ohjelmaan. Aavetutkimus ei ole sitä, että kilisee ja kolisee koko ajan. Kentällä todellisuus on todella tylsä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ovatko aaveet tämän päivän muoti-ilmiö?

– Eivät ainakaan minulle. Olen hyvin tyylitajuton tyyppi, joka ei tiedä muodista mitään, Nikkilä sanoo.

Tositelevisioon Mika Nikkilä ei halunnut lähteä.
Tositelevisioon Mika Nikkilä ei halunnut lähteä. Kuva: Clas-Olav Slotte

Mika Nikkilä kertoo ”fiilistelleensä pusikoissa” jo nuorena miehenä.

– Kun muut lähtivät baariin, minä lähdin velipojan kanssa kuvaamaan mielenkiintoisia paikkoja.

Yliluonnollisia kokemuksia ei kuitenkaan tullut vastaan. Nikkilä sanoo, että jos joku olisi seitsemän vuotta sitten tullut puhumaan hänelle aavetutkimuksesta, olisi hän katsonut kieroon.

Jostain syystä kummitustarinat pitivät kuitenkin otteessaan.

– Vuonna 2014 yhden kartanon pihalla Valkeakoskella sanoin, että haluan syvemmälle tähän juttuun. Päätimme tilata laitteistoa. Siitä lähtien olen ollut tällä tiellä. En pysty lopettamaan niin kauan kuin olen maan päällä. Nykyään ryhmäämme kuuluu myös enkelimeedio.

Aavetutkimus on teknistä puuhaa. Nikkilän veljesten tärkeimmät laitteet ovat ghost box, sähkömagneettisen kentän EMF-mittari ja valvontakamerat.

Kaiken keskiössä on ghost box. Ihmisten ja henkimaailman väliseksi viestintälaitteeksi mainostettu ghost box skannaa satunnaisesti radiokanavia ja muodostaa niin sanottua valkoista kohinaa. Kohinan seasta esitettyihin kysymyksiin etsitään suoria vastauksia.

Laitetta on kritisoitu myös rikkinäiseksi radioksi.

– Laitteiden antamiin vastauksiin täytyy suhtautua skeptisesti. Päälaitteemme ghost boxin avulla henkiin saa yhteyden – tai sitten ei. Pitää tietää, mitä haetaan. Jos kuvaa kuusi tuntia, materiaalin läpikäymiseen menee kolmesataa tuntia. Henget ovat jonkinlaista energiaa.

Aavetutkimuksen yllä kummittelee pseudo- eli näennäistieteen haamu.

Pseudotiede on tieteellisenä esiintyvä oppi, joka ei täytä tieteen tunnusmerkkejä. Aavetutkimuskin perustuu usein subjektiivisiin kokemuksiin, joita ei aseteta julkisesti tutkittaviksi.

Nikkilälle asetelma on tuttu.

– Haluaisin kysyä ison kysymyksen; mitä tiede on? Olen sanonut skeptikoille, että ok, kaikilla saa olla oma mielipide, mutta ethän sinä voi sanoa kauhean vahvoja mielipiteitä ilman sellaista kokemusta kentältä, mitä minulla on.

Aavetutkimus on joka tapauksessa jäänyt maallikoiden harteille.

– Se on surullista, mutta kovillakin ansioluetteloilla varustettuja ihmisiä on kääntymässä tähän suuntaan. Fakta on kuitenkin se, että minä kasvan horsmaa ennen kuin aavetutkimus on normaalia tiedettä.

Miksi aavelöytöjä on vaikea todentaa tieteellisesti?

– En voi sanoa muuta kuin että ääriskeptikot saavat tulla mukaamme ja kokea sen, minkä me koemme.

Televisiosarjojen ja Youtube-videoiden perusteella aavetutkimukset tehdään aina yöllä.

Miksei päivällä?

– Legenda on se, että pimeässä on jännää ja kivaa. Toki aistit ovat herkemmällä, mutta todellinen syy on ajankäytöllinen. Olemme me keskellä päivääkin tehneet tutkimuksia, mutta parhaiten aikaa on viikonloppuöisin. Se johtuu töistämme, Nikkilä sanoo.

Mika Nikkilä.
Mika Nikkilä. Kuva: Clas-Olav Slotte

Kummitustarinan aika on nyt.

Nikkilä palaa vuoteen 2017, jolloin hän oli veljensä ja televisiokasvo Sampo Marjomaan kanssa Lapinlahden mielisairaalassa.

– Markus ja Sampo lähtivät niin sanottuun Venetsia-rakennukseen. Jäin päärakennukseen ja asensin pitkälle käytävälle kameroita. Katsoin, että kaikki on kondiksessa. Sitten tuli tunne, että nyt täytyy pysähtyä. Oikean korvani puolelta kuului raa´asti vanhan naisen äänellä, että ”kuole”. Sen jälkeen tein 40 metrin pikajuoksuennätykseni.

Jäikö tapauksesta dataa?

– Meillä on siitä Youtubessa video. Julkaisemme kaikki keikkamme. Videoita on yli kolmesataa.

Nikkilä kertoo saavansa ihmisiltä kuukaudessa 10–15 yhteydenottoa. Yhteydenotto voi koskea vaikka yksityisasuntoa, jossa tapahtuu ”ihmeellisiä asioita”.

– Meitä pyydetään tutkimaan kohdetta. Pyrin keskustelemaan puoli tuntia yhteydenottajan kanssa ja tunnistamaan, onko tarve oikea vai tilataanko meidät paikan päälle vain jännityksen vuoksi.

Kuinka paljon ala vetää puoleensa ihmisiä, jotka kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista?

– Niitä on hyvin pieni määrä. Olemme tehneet lähes neljäsataa keikkaa. Niistä vain muutaman takana ovat olleet ihmisten henkilökohtaiset ongelmat.

Mitä tapahtuu, kun Paranormal Investigations Group saapuu kohteeseen?

– Aloitamme istunnot ghost boxin kanssa. Samalla meedio tekee omia havaintojaan. Tärkeimpiä ovat omat tuntemuksemme. Voin sanoa jo taloon tullessani, onko siellä jotain ylimääräistä. Tunnen sen painostavana energiana, Nikkilä sanoo.

Onko ylimääräisen läsnäolo automaattisesti negatiivinen asia?

­– Hyvin pieni osa on niin sanotusti pahoja tai ääripään ilmiöitä. En voi kieltää, etteikö aavemetsästys olisi henkisesti raskasta – minunkin päälleni on suomeksi sanottuna käyty, mutta enimmäkseen käsikirjoitettu tv-maailma on antanut vääristyneen kuvan yliluonnollisista asioista.

Suomalaiset ovat uskossaan heikkoja. Ainakin, jos mittarina on usko aaveisiin.

Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten usko kummituksiin on pientä, mitä on selitetty luterilaisuuden kielteisyydellä kansanuskoja kohtaan.

– Varmasti voi pitää paikkansa, mutta jos puhutaan ihan uskovaisista uskovaisista, niin kyllä meitä on heidänkin koteihinsa tilattu. Ihmiset uskaltavat avautua yliluonnollisista kokemuksista paremmin kuin ennen. Heti ei leimata hulluksi, Nikkilä sanoo.

Hänen ”havaintojensa pohjalta” aaveella on jäänyt maanpäällisiä asioita kesken.

– Tai sitten hyvin rakas läheinen haluaa muistuttaa itsestään tai tuoda esimerkiksi varoituksen merkkejä. Meediotamme lainatakseni sanoisin, että he ovat täällä vain vierailemassa.

Erikoista Paranormal Investigations Groupin tutkimustyössä on se, että keikoista ei laskuteta.

– Suomeksi sanottuna omat sekä naapurien ja vanhempien rahat ovat lähes menneet. Ainoa korvauksemme on tankki täyteen bensaa. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta painamme hommaa oikeasti ihan sydämen juttuna.

Miksei elämän isoimmasta intohimosta kirjoittaisi kirjaa!

– Kerran kotona yövuoron jälkeen heräsin, menin vessaan ja mietin elämää laajemmin. Sain idean, että helvetti soikoon, olen kohta seitsemän vuoden aikana kokenut niin paljon, että miksen kertoisi siitä muille. Otin läppärin ja laitoin kahteen kustantamoon ideani. Toinen pyysi Helsinkiin. Lopulta kirjoitin kaiken rapeassa neljässä kuukaudessa, ilman minkäänlaista kirjoittajapohjaa. Lopuksi pallottelimme tekstiä kustannustoimittajan kanssa kuukauden päivät isompien aivopierujen välttämiseksi.

Mika Nikkilä kirjoitti kirjaansa reilut neljä kuukautta. Sitten oli hiomisen vuoro.
Mika Nikkilä kirjoitti kirjaansa reilut neljä kuukautta. Sitten oli hiomisen vuoro. Kuva: Clas-Olav Slotte

Intohimoinen aavetutkimus vaatii joustoa perheeltä. Mika Nikkilä kertoo, että häntä raastaa etenkin jatkuva matkustelu.

– Vaimoni oli kiinnostunut hommistani, kunnes hän tajusi, että kyseessä ei olekaan mikään ohimenevä keski-iän kriisi. Tuli kirjakin. Nykyään hän ei halua kuulla tutkimuksistani enää yhtään mitään. Hän tietää, että törmään oikeasti pelottaviin juttuihin.

Nikkilä kokee tuovansa helpotusta monen ihmisen elämään.

– Se, mitä talossa tapahtuu, ei ehkä johdukaan ruuvien löystymisestä. Se on monelle todella helpottava tieto.

Ihmiset selvittelevät asuntokauppojensa yhteydessä mahdollisia sisäilmaongelmia. Onko kukaan selvitellyt mahdollisia aaveongelmia?

– Siitä olemme halunneet pysyä erossa. Saisi monen vihat päälleen. Yritimme me Ulvilan murha-asuntoonkin, mutta siitä tuli liikaa poikittaista mailaa.

Mika Nikkilä pitää itseään ”ei mitenkään uskonnollisena ihmisenä mutta jumalaan uskovana kuitenkin”.

– Uskon, että jossain on kaikki ylhäällä siitä, milloin kenenkin lähtö tulee.

Aikooko Nikkilä jäädä kummittelemaan?

– Toivon, että ihmiset saisivat minusta lopullisen rauhan.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä