Paikallisuutiset

Kokkolalaislähtöinen Sanna Wikström elää kuten opettaa – Yrityksessä eletään nelipäiväistä työviikkoa ja tehdään kuuden tunnin työpäiviä: "Täytyy olla muutakin elämää kuin työ"

Hidasta elämää -hyvinvointisivuston perustaja, helsinkiläistynyt kokkolalaislähtöinen Sanna Wikström elää kuten opettaa. Yrityksen arvot ja arjen todellisuus kohtaavat.

– Täytyy olla muutakin elämää kuin työ. Niinpä meidän yrityksessämme on nelipäiväinen työviikko ja lounastaukoineen kuusituntinen työpäivä. Näin meille kaikille jää aikaa perheillemme ja harrastuksillemme.

Wikström vakuuttaa, ettei lyhyt työviikko vähennä työn tuottavuutta.

– Kun olemme työpöydän ääressä, keskittyminen tehtäviin on lähes käsin kosketeltavan intensiivistä.

Itsestään selvyyksien - ihmisen ja äidin - ohessa olen varmaan ennen kaikkea ihmettelijä. Sen kautta aukeaa monia asioita.

Ei ole ihme, että yrityksen arvot ja todellisuus kohtaavat. Hyvinvointisivusto syntyi omaan tarpeeseen, elämän pohdintaan ja hektisen arjen uudelleen arviointiin.

– Juuret Hidastaelamaa.fi-sivustolle ovat Pequ Niemisen vuonna 2007 perustamassa Facebook-ryhmässä.

Nettisivusto avattiin kolme vuotta FB-ryhmän perustamisen jälkeen, kun Sanna Wikström oli ”heittäytynyt kalkkiviivoilla rähmälleen, eli kieltäytynyt tarjotusta liiketoiminnanjohtajan paikasta omien voimien ehtymisen vuoksi”.

– Olin entisenä pikajuoksijana spurtannut nopealla tahdilla – neljässä vuodessa – filosofian maisteriksi. Olin opiskellut kesätkin ja kiihdyttänyt samalla työelämässä kustannusyhtiössä päätoimittajaksi.

Wikströmin jäädessä äitiyslomalle 2009 oli yhtiössä meneillään yt-neuvottelut. – Palatessani töihin 30 hengen työyhteisöstä oli jäljellä viisi kuusi.

Kun pienen tytön äidille tarjottiin silloin liiketoiminnanjohtajan pestiä, oli mietinnän paikka. – Yön yli mietin, mutta ratkaisu selvä, vaikka minulla ei ollut mitään hajua, mitä alan tehdä.

Aikanaan saadessaan kutsun Niemisen Hidasta elämää -Facebook-ryhmään, Wikström oli miettinyt, onko sanapari imperatiivi vai partitiivi. Uuden edessä hän koki sen käskynä: hidasta elämää.

– Hidastaelamaa.fi -nettisivusto on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin media, jonka ydintavoitteena on parantaa suomalaisten henkistä hyvinvointia niin, että omassa elämässä olisi hieman parempi olla.

Sivuston slogan on ”hetki itselle”. - Oli se hetki 10 minuuttia, tunti tai kokonainen päivä, tärkeintä on muistaa antaa huomiota itselleen, jotta taas muistaa, kuka on, mistä on tulossa ja mihin menossa.

Kymmenen vuoden aikana sivusto on kasvanut vaatimattomasta alusta miljoonien kävijöiden hyvinvointimediaksi.

– Aloittaessamme kirjoitin sivustolle jutun päivässä. Pian aloin saada viestejä ja kyselyjä mahdollisuudesta kirjoittaa sivustollemme. Nyt bloggaajia on noin 60.

Hidasta elämää -tuoteperhe sisältää lähes 40 kirjaa, toiminnallisia korttipakkoja ja monia muita tuotteita. Sannan Wikströmin ensimmäinen kirja oli Viisaat ystäväni eli väritettävä ystäväkirja.

– Hiukan syvällisempi kuin lapsuudesta tutut ystäväkirjat. Sitä ei tosin enää ole saatavilla, se on loppuunmyyty.

Kuten itse sivusto, monet yrityksen tuotteet ovat syntyneet tarpeeseen. Sellainen on esimerkiksi kirja Lasten oppeja äidille.

– Bloggaajaäidit toivoivat sitä. Se on jokaisen äidin lohtu- ja vertaisopas, joka vapauttaa turhasta syyllisyydestä, huolestuneisuudesta ja stressaamisesta. Sopii kaikille äidille, myös tuleville. Niin ja sopii myös isille.

Henkisesti tiukin paikka kirjailijana Sanna Wikströmille on ollut lasten oman unelmakarttakirjan (Minun unelmakarttakirjani) tekeminen.

– Sellaista olisin itse lapsena toivonut – olin ujo lapsi. Kirjoitin kirjaa kuin omalle sisäiselle lapselleni rohkaisuksi. Sen vuoksi minua pelotti, ettei siitä tykätä, että arvostelijat tyrmäävät ja sisäinen lapseni tulee arvostelluksi, hylätyksi.

Pelko oli turha. Wikström piti kirjan julkkarit omien lastensa kavereille ja heidän vanhemmilleen. – Tilaisuus oli ihana, hellyttävä. Kirja oli myös viime vuoden myydyin kirja Hidasta elämää -puodissa.

Monien kirjaprojektien joukossa omanlaisensa on myös villasukkakirja. Wikström sanoo, että Mia Sumellin kysyessä mahdollisuutta tehdä kirja villasukkamalleista, hän mietti, miten se istuu Hidasta elämää -kirjaperheeseen.

– Mutta hyvinhän se istuu. Neulomisesta saa hyvän mielen niin tekijä kuin sukkien saajakin. Sukkiin voi neuloa värejä, kuvioita, tunteita ja ajatuksia – lämpöä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin.

Nettisivullaan Sanna Wikström luonnehtii itseään: ”olen hyvinvointiluennoitsija, -kirjailija ja -mediaosaaja, ihminen, äiti, kirjoittaja, puhuja, kuuntelija, ihmettelijä, seikkailija”. Mikä on vallitseva roolisi?

– Itsestään selvyyksien - ihmisen ja äidin - ohessa olen varmaan ennen kaikkea ihmettelijä. Sen kautta aukeaa monia asioita.

Ihminen ja äiti näyttäytyy Wikströmissä haluna viettää perheineen suunnittelematonta aikaa. Parhaiten se onnistuu perheen mökillä Heinolassa.

– Tekemättömyyden laatuaikaa.

Tekemättömyys tarkoittaa vain eroa ansiotöistä. Sen sijaan siihen kuuluu oleilun lisäksi puiden hakkaamista, veden kantamista, tiskaamista – arkisia askareita.

– Tosin rakennamme uutta mökkiä, johon ei enää vettä tarvitse kantaa ja astiatkin pesee kone. Mutta saunamökki jää kantovedelle.

Kesällä tosin ei saunaan kanneta vettä. Silloin käydään pesulla järvessä. – Talvella emme lapsia viitsi pakottaa avantoon pesulle, nauraa Sanna Wikström.

Sen sijaan perheen aikuiset käyvät avannossa. Jos avantouintia joutuu harrastamaan Helsingissä, jää siitä Wikströmin mukaan uupumaan paljon.

– Pimeys ja hiljaisuus ovat uskomattoman rentouttavia, sitä ei voi kokea kaupungissa.

Toinen rakas harrastus on juokseminen. Nuorena Sanna Wikström juoksi pika-aitoja ja nyt 40-vuotispäivän kynnyksellä mieli on palannut jälleen juoksuradoille.

– Olen treenannut tavoitteenani osallistua seniorisarjoihin ensi kesänä.

Paluu juoksuradalle on paluuta itseensä. – Koen jotain alkuperäistä, olen enemmän minä, kun teen samaa mitä nuoruusvuosina.

Voimaa Sanna Wikström sanoo saavansa myös juuristaan ja hän kaipaakin Kokkolan yhteisöllisyyttä.

– Tunsin ja tunnen kavereideni lisäksi heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Se on jotain, mitä Helsingissä kasvavat lapseni eivät pääse kokemaan.