keskiviikko 15.7.2020 | 08:24
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Kokkolan kaupunginkirjastossa voi kesäkuussa nähdä aikansa kiellettyjä kirjoja – Napoleon oli uhka venäläisille ja viihderomaanit naisille, mutta kirjastoseura onnistui säilyttämään kokoelman jälkipolville

Anni Saari
La 30.5.2020 klo 07:00 | päivitetty la 08:29

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kokkolan kaupunginkirjastossa avautuu maanantaina 1.6. näyttely, jossa voi tutustua 220 vuotta sitten perustettuun Kokkolan kirjastoseuraan ja sen vanhoihin kirjoihin. Näyttelyn on koonnut Kokkolan yliopistokeskuksen tutkimusamanuenssi Pertti Hyttinen. Se perustuu osin työhön, jota Hyttinen teki vuoden 2006 J.V.Snellman-juhlanäyttelyyn. Snellman oli nimittäin yksi kirjaston käyttäjistä.

– Tällä kertaa olen pyrkinyt ottaman kirjaston käyttäjät laajemmin huomioon, Hyttinen kertoo.

Heistä ei juuri ole tietoa, sillä lainausluetteloita ei ole säilynyt. Hyttinen onkin kaivanut esiin pieniä vinkkejä. Hän sanoo ymmärtäneensä näyttelyä kootessaan, että vaikka kirjastoseuran perustajat olivat aikansa varakkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä, lukijoiden joukossa täytyi olla myös naisia ja nuoria.

Myös kirjailijoissa oli naisia. He kirjoittivat etenkin 1700-1800-luvun taitteessa suosittuja viihderomaaneja. Niitä näyttelyssä ei kuitenkaan juuri ole.

– Juuri naisten kirjoittamat kirjat ovat paljolti kadonneet. Ja ne, jotka ovat säilyneet ovat aivan loppuun luettuja, Hyttinen toteaa.

Kirjat olivat siis niin kovassa käytössä, että ne eivät ole kestäneet ajan kulua. Vai olisiko viihderomaaneja sensuroitu joukosta? Romaanibuumi oli aikanaan nimittäin niin voimakas, että lukuhimoa pidettiin etenkin naisille vaarallisena ilmiönä.

Kokkolan lukuseura oli kolmas Suomeen perustettu kirjasto. Lukeminen liittyi kansainvälisen kaupan vaurastuttaman kaupunkiporvariston elämäntapaan.

– Aiemmin oli luettu uskonnollisia tekstejä, samoja uudestaan ja uudestaan, ja lukeminen oli rituaalinomaista. 1700-luvulla lukemista alettiin kuitenkin ajatella harrastuksena, jopa nautintona, Hyttinen kertoo.

Kyse oli tuossa vaiheessa vain yläluokan harrastuksesta. Sen kieli oli ruotsi, joten kirjastoseuran kirjatkin ovat Turussa julkaistua lehteä lukuun ottamatta ruotsinkielisiä.

Kokkolan kirjastoseuran aineistosta näkee maailman muuttumisen ja historian käänteet. 1700-luvulla löytöretkien myötä matkakertomukset ja maantiede olivat erittäin suosittuja. Toinen suuri luokka oli historia, jonka merkitys alkoi kasvaa 1800-luvulla. Sitten tulivat romaanit ja runous.

Lisäksi kirjastoseuran aineistoihin kuuluu jonkin verran lehtiä sekä sekalaista kirjallisuutta.

– Yhden kirjan nimi on Miten torjutaan juoruilua pikkukaupungissa, Hyttinen antaa esimerkin.

Ruotsi-Suomessa oli vallinnut liberaali painovapauslaki, mutta kun Suomi vuonna 1809 siirtyi osaksi Venäjää, sensuuri kiristi otettaan. 1830-luvun alussa kirjastoseurojen oli tehtävä painoylihallitukseen luettelo kokoelmastaan, jotta kielletyt – etenkin Napoleonia käsittelevät – voitaisiin takavarikoida.

Alkoi Hyttisen mukaan koominen kissa ja hiiri -leikki. Kun takavarikon piti tapahtua, virkamiehet havaitsivat, että Kokkolan kirjastoseura oli lakkautettu ja kirjat jaettu osakkaille. Joitakin kiellettyjä kirjoja heidän annettiin saada käsiinsä, mutta tärkeimmät saatiin säästettyä. Niinpä niitä on nyt myös näyttelyssä.

Pilapiirros, jossa on Pietari Suuri humalassa.
Clas-Olav Slotte

Kirjastoseura perustettiin uudestaan pari vuotta myöhemmin, mutta yksityisenä kirjastona, jotta sensuuri ei pääsisi kirjoihin käsiksi. Kokkolassa toiminta oli muutenkin hiukan helpompaa kuin tiukemmin valvotussa etelässä.

Kirjastoseuran toiminta hiipui 1800-luvun loppua kohden.

– Silloin kirjallinen maku muuttui, ja kokoelma olisi voinut hävitäkin. Mutta se säilyi, osin onnekkaiden sattumien, osien ihmisen ansiosta, jotka pitivät siitä huolta, toteaa Hyttinen.

Kiellettyjä, kadonneita, kuluneita. Kokkolan lukuseura ja sen kirjat -näyttely Kokkolan kaupunginkirjastossa kesäkuun ajan.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »