Kulttuuri

Mutkan kautta unelma todeksi – Kokkolalainen kuvataiteilija Anni Laukka unelmoi jo lapsena taiteilijuudesta, mutta opiskeli kuitenkin ensin sosionomiksi.

Kokkola

Mikä on polkusi taiteilijaksi ja taidegraafikoksi?

– Sanoin jo lapsena äidille, että minusta tulee isona taiteilija. Lukion jälkeen en kuitenkaan uskaltanut lähteä taloudellisesti niin epävakaalle alalle. Kotona meitä lapsia kyllä kannustettiin toteuttamaan unelmia. Minä kuitenkin halusin työn, josta saisin varmuudella palkkaa.

– Opiskelin sosionomiksi ja työskentelin vuosia lastentarhanopettajana. Ajattelin antautua taiteille joskus eläkkeellä.

Taide on päätyöni nyt, mutta opettaminenkin kiinnostaa.

– Ollessani kolmannen lapsen kanssa kotona tajusin, että kerran täällä vain eletään. Vaikka rakastin työtäni lastentarhanopettajana, palo taiteeseen oli niin suuri, että päätin lähteä opiskelemaan alaa. Olin jo sosionomin opintojani rahoittanut tekemällä potretteja lähinnä hiilellä ja vesiliukoisilla värikynillä.

– Alan vaihtoa en ole katunut hetkeäkään. Ainahan minulla on takataskussa vanha ammattini ja työni, jossa viihdyin hyvin.

– Katua ei ole tarvinnut senkään vuoksi, että alkaessani opiskella taidetta huomasin riittäväni lapsillenikin paremmin. Minulta riitti voimaa ja energiaa heille ihan eri tavalla, kun sain päivät tehdä taidetta.

– En ole katunut myöskään sitä, että opiskelin ensin ihan muuta kuin unelmieni ammattia. Nyt aikuisempana olen kypsempi taiteilijanakin.

Mitkä taiteen muodot ovat ominta aluettasi?

– Opiskelemaan lähdin mielessä taidegrafiikka ja maalaus. En kokenut esimerkiksi installaatioita tai videoita omaksi alakseni.

– Koulussa huomasinkin yhtäkkiä innostuvani kaikesta, haluavani kokea kaiken ja ottaa kursseista kaiken irti. Valokuvauksesta olin aina tykännyt, mutta en ollut ajatellut sitä taiteen muotona. Nyt teen tosi paljon valokuvataidetta, vaikka edelleen otan tilauksesta myös perhe-, hää- ja lapsikuvia.

– Varjoveistokseen tutustuessani se vei mukanaan. Olin työharjoittelussa Grafiikanpaja Himmelblaussa, joka tarjosi vapaata näyttelyaikaa talvella. Vein ensimmäisen varjoteokseni sinne vähän arkaillen sen vastaanottoa. Galleristi ihastui siihen ja osti sen. Sen jälkeen olen tehnyt kaksi muutakin varjoteosta. Toisen tein kelloista ja sen keskelle heijastin kuva kuvalta piirtämäni animaation. Kolmas, opinnäytetyöni on tehty punaisista puusydämistä ja valkoisista puupeukuista. Seinälle heijastuu kaksi erilaista varjonaista.

- Varjoveistoksiini olen kerta kerralta hakenut lisähaastetta – ehkä seuraavaan yritän tehdä varjokuvat kolmeen suuntaan. En tiedä, onko se mahdollista.

– Vaikka varjoteosten luominen tuntuu omalta, eivät taidegrafiikka, maalaus tai muut taiteen muodot ole mihinkään jääneet. Haluan tehdä monenlaisia juttuja. Yhtä tehdessäni kypsyttelee alitajuntani toista.

Viekö taide sinut kokonaan? Haluatko tehdä työksesi muutakin?

– Taide on päätyöni nyt, mutta opettaminenkin kiinnostaa. Aloitan syksyllä lasten ja nuorten kuvataidekoulussa opettamaan grafiikanpajassa. Marraskuussa Mustasaaressa järjestetään viikonlopun mittainen Kulturkarnevalen, jossa myös opetan.

– Opettaminen tuntuu innostavalta jo senkin vuoksi, että voin kohdata muuta taideväkeä. Yksin työskentely ei pelota, mutta tarvitsen myös kohtaamisia alan ihmisten kanssa.

Millainen olet kuluttajana?

– Taide luonnollisesti kiinnostaa. Aiemmin ajattelin, etten halua nähdä muiden töitä, ettei niistä tarttuisi vaikutteita. Nyt olen huomannut, että ne toimivat inspiraation lähteenä. Ei kopioi muiden töitä, mutta niistä voi lähteä ajatus liikkeelle uuteen suuntaan.

– Ajattelen, että aika, jonka käyttää kulttuurin – taiteen, musiikin, teatterin – parissa, on sellaista missä on aidosti läsnä, hetkessä. On enemmän avoinna, ajatus lentää vapaammin.