keskiviikko 21.10.2020 | 02:23
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jouni Nikulan kolumni: 1980-luvun todellisuudessa Kokkola oli paikka jossa käläviäläisen murteelle saatettiin vähän naureskella – Onneksi kaupunki antoi vastineeksi suuria kokemuksia

Ma 7.9.2020 klo 06:30

1980-luvun maailmassa maaseudun ja kaupungin erot olivat ihan jotain muuta kuin tänä päivänä.

Kokkola oli paikka, jossa käläviäläisen murteelle saatettiin vähän naureskella. Sen kesti, sillä kaupunki antoi vastineeksi paljon: c-kasetit täyttyivät aikansa puhutuimmasta hevistä, huoltamoilta vuokrattiin VHS-elokuvia sillä perusteella, mistä löytyivät korkeimmat ikärajasuositukset, parhaiden tietokonepelien perässä pyöräiltiin puoli Halkokaria, kaapelikanavalta saattoi vilahtaa saksaksi dubattu He-Man ja marketin eteisaulan purukumiautomaatit toimivat pullonpalautusrahoilla.

Kokkolaan autoiltiin usein Suonperän maisemareitin kautta. 1990-luvun lopulla se alettiin tuntea trendikkäänä omakotitaloalueena ja nimellä Peltokorpi. Huoltoasemia oli kaksi: punertava hirsimökki ennen Intiaanikylää ja Koutonen. Ensimmäisen tappoi Kasitien uusi linjaus, toisen aikojen muuttuminen.

Ykspihlaja oli yksi iso seikkailu. Satamakadun kioski tuoksui aina salmiakille, satamaan ja suurteollisuusalueelle pääsi mummopyörällä kiertelemaan – eikä kukaan kysellyt mitään. Kirkon puistossa keinuttiin Pluto-hedelmäpastillit suussa, kadun toisella puolella oli männynjuurinen pulkkamäki, mutta kovimmat kyydit sai Laajalahden hiekkarinteestä.

Halkokarilla tutustuin ensi kertaa skeittailuun. En koskaan saanut omaa rullalautaa, mutta olin hengessä mukana, kun vanerista väsättyjä hyppyreitä viriteltiin Takilatien rinteeseen ja Thrashin'-skeittielokuvaa lainailtiin kopion kopiona niin paljon, että taidekokemus muistutti lopulta lumisadetta.

Kun viikon syysloma keksittiin 1990-luvulla, olin seiskaluokkalainen. Lähdimme kavereiden kanssa bussilla Kokkolaan. Kävimme McDonald'sissa sekä urheilu- ja askartelukaupoissa. En ostanut mitään, mutta tunnelma oli tärkein. Myöhemmin aloin rampata Kokkolassa levykauppojen takia.

Mikan Musari ja myöhemmin Reijo Holmin levykaupat olivat jännittäviä paikkoja. Ovelta näki jo katseesta, oliko tilattu cd-levy saapunut hyllyyn. Vicious Rumorsin Welcome to the Ball keikkui toivelistallani ehkä vuoden. Lopulta Holmin silmät kertoivat, että mitäpä jos luovutettaisiin. Hassua, että siskoni löysi levyn sattumalta Pitkänsillankadun Backdoor Musicista. Sitten piti hankkia enää vinyylisoitin.

Nyt Kokkolassa on taas levykauppa, mikä on lämmin sykäys kaupunkikeskustan hengelle. Hävettää, että ensivierailu on yhä tekemättä. Muutimme vuosi sitten Kokkolaan. Täällä kaikki on mutkatonta ja lähellä, mutta jos levyjä on enemmän kuin Kokkolalla vuosia, täytyy hieman malttaa.

Kaupungissa mittasuhteet ovat toisenlaiset kuin maaseudulla.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »