Kokkola-lehti

Uudelleenjulkaisu: Diplomaatti ja herrasmies – Kokkolan luottamushenkilöt ratkaisivat vuonna 1991 Alavieskan Jukulaisten kylältä kotoisin olevan Antti Isotaluksen uran

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Keskipohjanmaassa 4.12.2012

Pikkuisen joutuu siristelemään.

Marraskuun puolen välin lumeton kaamos on saanut uhmakkaan haastajan, kun aurinko on sinnitellyt kokonaisen päivän likimain pilvettömältä taivaalta. Puoli kolmea käydessä iltapäivällä se toki mataa jo melkoisen matalalla.

Puhtia on silti sen verran, että päivän viimeiset säteet osuvat Kokkolan kaupungintalon toisesta kerroksesta siristelevän Antti Isotaluksen silmiin. Rauhallisesti tämä kuitenkin taipuu valokuvaajan pyyntöihin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Jos viime syyskuun alussa täyden ventin vuosia Kokkolan kaupunginjohtajana toimineen miehen olemusta ja puhetta luonnehtii, niin rauhallinen kisaa tiukasti laatusanojen kärkisijasta. Seuraavat ehdokkaat mitalipallille ovat maltillinen ja harkitseva. Ellei sitten huumorintajuinen ja diplomaattinen kiilaa edelle.

Siitä huumorista. Kohtuullinen rupeama on puhuttu Antti Isotaluksen elämästä ja urasta sekä Kokkolan kaupungin asioista, etenkin kaupungin taloudesta.

Siunatuksi lopuksi tuntuu, että viime elokuun viidentenä päivänä 63 vuotta täyttäneeltä mieheltä voi – ja oikeastaan pitääkin – kysyä eläkesuunnitelmista.

– Kyllähän tässä parin vuoden sisällä tulee täyteen ikä, jolloin pääsisi täydelle eläkkeelle. Virallinen eläkeikäni porrastuu 64–65 vuoden väliin. Jos siihen asti pysyy terveenä ja kohtuullisessa kunnossa, niin hyvä on. Sen jälkeen voi vielä harkita, kun on tämä joustavuus olemassa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Silmissä välähtää älykkäästä huumorista kielivä pilkahdus.

– Ei siis ole selkeää vastausta – tuohonkaan kysymykseen.

Ei siis ole tarkkaa eläkkelleejäämispäivämäärää?

– Ei minun tiedossani.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

OK. Tämäpä tuli selväksi.

Kokkolan kippari. Antti Isotalus aloitti Kokkolan kaupunginjohtajana vuonna 1991.
Kokkolan kippari. Antti Isotalus aloitti Kokkolan kaupunginjohtajana vuonna 1991. Kuva: Clas-Olav Slotte

Ennen kuin otetaan koukkaus menneeseen, niin tutkaillaan hetken nykyhetkeä ja sitä ainoaa aika-avaruuden osaa, johon me kaikki voimme vielä vaikuttaa. Siis tulevaisuutta.

Haastattelupäivää edeltävänä iltana kaupunginhallitus on hyväksynyt kaupunginjohtajan ensi vuoden budjettiesityksen yhden kulmaluvun. Äänestyksen jälkeen, mutta kuitenkin hyväksynyt.

Viikko siitä ja kaupunginvaltuusto on – äänestyksen jälkeen – samoilla linjoilla. Kokkolan veroprosentti hyppää ensimmäisen kerran maagisena pidetyn 20:n yli.

Vai onko se sittenkään niin ”maaginen” raja tai psykologinen kynnys?

Pätee jokaikiseen muuhunkin tämän jutun sitaattiin. Tunnekuohuista ei ole tietokaan. Ei saarnaamisesta tahi luennoimisesta. Ajoittain äänikin hiljenee, että pitää oikein heristää korviaan.

Siis siitä veroprosentin psykologisen kynnyksen ylittämisestä.

– Julkisuudessa siitä puhutaan paljon, mutta aina ei muisteta, että tämä ns. efektiivinen kunnallisveroprosentti on huomattavasti alempi.

Efektiivinen?

Isotalus maustaa puhettaan hyppysellisellä pedagogiaa.

– Jos meillä nousee veroprosentti 20,5:een, efektiivinen prosentti on noin 14,5. Se johtuu siitä, että ns. perustulovähennyksiä on lisätty viime vuosina. Kun veromenetystä ei pääsääntöisesti ole kunnille kompensoitu, niin se on ongelma kunnille. Se täytyisi aina muistaa, kun puhutaan, että 20 prosenttia on paljon. Se onkin paljon, mutta ei veronmaksajien kannalta ihan koko totuus.

Kuntataloudessa koko totuus taas on, että nimellinen ja todellinen veroprosentti eivät ole sama asia. Lähellekään.

– Jos meillä olisi voimassa 15 vuoden takaiset veronmääräytymisperusteet, meille riittäisi se 14,5 prosenttia, jolla saataisiin sama tulo kuin nyt 20,5:llä. Se yleensä unohdetaan.

Kaupunginjohtaja Antti Isotalus esittelemässä medialle vuoden 2015 budjettia 21.11.2014.
Kaupunginjohtaja Antti Isotalus esittelemässä medialle vuoden 2015 budjettia 21.11.2014. Kuva: Clas-Olav Slotte

Koetamme tämän muistaa. Vaan on muutakin. Kun talouden yleisnäkymät ovat sitten syksyn 2008 kuopasta nousemisen jälkeen jälleen synkentyneet, on valtiokin kiristänyt vyötä. Esimerkiksi leikannut valtionosuuksia. Kokkolan kohdalla se tarkoittaa tänä vuonna 5,5 miljoonan euron menetystä.

– Yhden veroprosentin verran, pelkistää Isotalus.

Seuraavina vuosina tahti kiihtyy. Ensi vuonna Kokkolalalta leikkaantuu valtionosuuksia 6,5 miljoonaa euroa, vuonna 2104 7,6 ja vuonna 2015 9,5 miljoonaa euroa. Neljän vuoden aikana siis yhteensä yli 29 miljoonaa euroa.

Siksi kaupunkilaisille on tarjolla lähivuosina hieman churchillmäisesti värittäen ”vain verta, hikeä ja kyyneleitä”. Ei nyt ihan niinkään. Muutaman vuoden sopeuttamisohjelma kuitenkin.

Kouluinvestointeja ei oikein voi lykätä, mutta monia on pakko. Ainakin tarkastella hyvin kriittisesti.

Siitä huolimatta velkaa joudutaan ottamaan lisää. Korkotaso toki on näinä aikoina poikkeuksellisen matala, mutta kestävää kehitystä velan varassa eläminen ei tietenkään ole.

– Suurin kasvupaine on eri syistä johtuen sosiaali- ja terveystoimen sektorilla. On terveyspalveluita, joita ei voida välttää. Ne tulevat sellaisina kuin tulevat. Kaikki energia käytetään sote-puolen mahdollisimman tehokkaaseen organisointiin. Siellä riittää työtä ja haasteita. Se on kuitenkin rajattu alue, joten tiedämme missä suuruusluokassa liikutaan.

Vaan se velka. Ensi vuoden lopussa se on jokaista kokkolalaista kohden laskettuna (ilman liikelaitoksia) 4 400 euroa. Isotalus vakuuttaa, että kaupungin talous kyllä pysyy hallinnassa.

– Kyllä me kuntana pärjäämme. Emme ole niin köyhiä kuin mitä velkamäärä näyttää. Meillä on vastiketta sille, omaisuutta ja muuta. Tietysti pitää huolehtia taloudesta, mutta se varmasti pystytään hallitsemaan.

Laajentuneen Kokkolan yrityselämän dynamiikkaan Isotalus on tyytyväinen. Kaupan suuret pelurit (S- ja K-ryhmä) laajentavat parhaillaan markettejaan. Myös suurteollisuudella (Boliden ja OMG) on isoja investointeja sekä meneillään että suunnitelmissa.

Toki maailmantalouden taivaalla on ikäviä merkkejä. Jos vientiyritysten päämarkkinoilla talous sakkaa, se luonnollisesti heijastuu kysyntään.

Kaupunginjohtaja Antti Isotalus puhumassa maahanmuuttajafoorumissa Kokkolassa 27.10.2015.
Kaupunginjohtaja Antti Isotalus puhumassa maahanmuuttajafoorumissa Kokkolassa 27.10.2015. Kuva: Clas-Olav Slotte

Vaan elettiinpä sitä ennenkin. Kokkolassakin, jonka kaupunginjohtajana Antti Isotalus aloitti 21 vuotta kolme kuukautta ja neljä päivää sitten. Syyskuun ensimmäisenä vuonna 1991.

Kylmä sota oli päättynyt, Saksat yhdistyneet ja Neuvostoliitto-niminen valtio pääsihteeri Mihail Gorbatshovin muodollista toteamista vaille finaalissa.

Suomessa taas lähestyttiin talouden mustaa aukkoa. Kansantalous oli syöksymässä hirmuiseen lamaan, jonka seurannaisvaikutukset näkyvät yhteiskunnassa vieläkin.

Tuore kaupunginjohtaja sai pian katsella talouden tylyä totuutta silmästä silmään. Muutamassa vuodessa Kokkolasta pyyhkiytyi mm. idänkaupan romahtamisen seurauksena peräti 3 300 työpaikkaa. Työttömyysluvut keikkuivat pahimmillaan Espanjan nykylukemissa, 25–26 prosentissa.

– Yleinen lama koetteli kaikkia sektoreita. Lisäksi samaan aikaan oli valtionhallinnon purku. Sotilaspiirit lakkautettiin ja asekoulun toiminta supistui koko ajan. Teollisuudessa Kemiran lannoitetehtaan loppuminen oli suurin yksittäinen työpaikkamenetys. Vajaa pari sataa työpaikkaa siinä meni. Vaikkei väkeä niin hirveästi irtisanottu – oli eläkejärjestelyjä ja muita – mutta työpaikat vähenivät.

Siltä pohjalta piti ponnistaa kohti parempia aikoja. Kuinka se oikein tapahtui?

– Uskottiin, että pohja on täällä kuitenkin olemassa. Yrittäjyyttä oli täytynyt olla, kun oltiin oltu ennen lamaa niinkin hyvässä talous- ja työllisyystilanteessa. Ei ajateltu koskaan, etteikö täällä voitaisi pärjätä. Ei lannistuttu siitäkään syystä.

Sitten lokakuussa 1994 järjestetyssä kansanäänestyksessä enemmistö kannatti Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Se oli iso asia myös Kokkolalle, joka pääsi unionin rakennemuutosohjelmaan – nimeltään Tavoite 2. Se tarkoitti käytännössä sitä, että oli mahdollista saada unionin kassasta rahaa elinkeinoelämän edellytysten kohentamiseen.

– Oli realismia, että siinä oli rahaa käytettävissä. Se toki vaati, että alueelta piti löytyä ensin omat rahat. Se rohkaisi päätöksentekoa. Jos olisi itse pitänyt keksiä kaikki varat, olisi ollut tiukkaa.

EU-ratkaisu oli siis Kokkolan kannalta myönteinen asia?

– Kyllä. Se oli ilman muuta myönteinen asia. Emmehän me olisi tällä alueella omin varoin pystyneet vaikuttamaan alueelliseen kehitykseen sillä tavalla kuin se on näkynyt täällä koulutuksessa ja yritystoiminnan kehittämisessä.

Entäpä päätöksenteko? Hyvinä aikoina se on tunnetusti helpompaa kuin huonoina.

– Ehkä se päällimmäinen syy oli, että sekä virkamiehet että poliittiset päätöksentekijät olivat aika lailla yksituumaisia. Nähtiin mitä kohtuudella voidaan tehdä – ja mitä pitää tehdä. Itse ratkaisujen teossa ei sitten ollut suurta dramatiikkaa.

Isotalus pelkistää vielä.

– Täällä oli vastuullinen suhtautuminen asioihin. Ei ollut aikaa muuhun.

Antti Isotaluksen ura Kokkolan kaupunginjohtajana kesti neljännesvuosisadan.
Antti Isotaluksen ura Kokkolan kaupunginjohtajana kesti neljännesvuosisadan. Kuva: Clas-Olav Slotte

Miten sitten Antti Isotaluksesta tuli Antti Isotalus? Alavieskan Jukulaisten kylää voisi ilkeästi nimittää Someronkylän kainalossa olevaksi sivukylän sivukyläksi. Aika pitkälle voi päästä sieltäkin.

Hallintotieteiden maisteriksi vuonna 1973 valmistunut nuori Isotalus ehti maistaa kunnalliselämää ensimmäisen kerran lukiolaispoikana. Kesät 1967 ja 1968 hän hoiteli nuoriso- ja raittiusohjaajan pestiä Alavieskassa.

Ja ei. Ei siinä vaiheessa kyllä käynyt mielessä – ei tietysti voinutkaan – että yli 45 vuoden päästä sitä katseltaisiin laskevaa aurinkoa kaupunginjohtajan työhuoneen ikkunasta.

Opiskelujen jälkeen Isotalus ehti toimia kuuden vuoden ajan syntymäpitäjänsä naapurissa Ylivieskassa kansliasihteerinä ja kaupunginsihteerinä.

Sitten tie oli viedä ihan tyystin toiseen suuntaan.

– Olin kyllä kiinnostunut kansainvälisistä kysymyksistä. En niitä tosin kovin paljon opiskellut, mutta kuitenkin jonkin verran siinä sivuharrastuksena. Sitten Ylivieskassa ollessani hain (ulkoministeriön järjestämälle) kansainvälisen asioiden valmennuskurssille.

Loppu olikin Antti Isotaluksen henkilökohtaista historiaa. Tai oli lähellä olla.

Ulkoministeriön leivissä kului yhteensä seitsemän ja puoli vuotta. Ensin harjoittelijana Wienin lähetystössä ja sen jälkeen diplomaatin töissä Moskovan ja Bonnin suurlähetystöissä.

Kunnes kesällä 1986 kotikonnut kutsuivat. Ylivieska haki seuraajaa kaupunginjohtaja Erkki Pokille. Antti Isotalus päätti ylivieskalaislähtöisen Helena-vaimonsa kanssa, että nyt olisi sopiva sauma kokeilla toisenlaisia hommia.

Perheen esikoinen Tiina oli syntynyt (vuonna 1984) Bonnissa, Tuomas ”ehti” syntyä Ylivieskassa. Loogista kaiketi, että nuorimmaisen, Hannan, syntymäpaikka oli vuonna 1988 Espoo.

No mutta. Antti Isotalus haki Ylivieskan kaupunginjohtajaksi. Tuli myös valituksi.

Rupeama jäi kuitenkin lyhkäiseksi, sillä kaksi vuotta myöhemmin alkoi paluu ulkoministeriöön taas kiehtoa.

– Tuli semmoinen luonteva vaihe, että jos voi palata ulkoministeriöön, niin sen voisi nyt tehdä. Ei siinä sen kummempaa dramatiikka ollut. Kyllä me Ylivieskassa ihan hyvin viihdyimme. Työn puolestakin oli mielenkiintoisia vaiheita.

Kolme vuotta ulkoministeriössä Helsingissä olivat myrskyisää aikaa. Ei muussa kuin siinä mielessä, että vanha, pysyväksi luultu maailmanjärjestys hajosi. Kylmän sodan kaksinapaisesta maailmasta ei jäänyt käytännössä kiveä kiven päälle. Kaikki muuttui.

– Kyllähän se oli uskomaton vaihe. Näitä tilanteitahan ei sillä hetkellä oikein tajua. Vaatii pikkuisen aikaa, että ymmärtää mitä tosissaan on tapahtunut.

Näin se on. Oli myös niin, että ulkoministeriön normaalin virkakierron mukaisesti Antti Isotaluksen olisi tullut lähteä syksyllä 1991 toiselle ulkomaankierrokselle. YK-hommia olisi pukannut. Asemapaikkana New York.

Sitten astui kohtalo peliin. Muutto Atlantin taakse olisi ollut tietysti iso muutos viisihenkiselle perheelle. Keittiön pöydän ääressä oli miettimisen paikka. Puolensa oli lähteä ja puolensa jäädä.

Jos otetaan teelusikallinen kirjallista vapautta, niin Isotalukset päättivät panna kohtalonsa Kokkolan kaupunginvaltuuston käsiin.

Kaupunki haki seuraajaa Esko Lankilalle. Isotalus pani paperit vetämään – ja tuli valituksi.

– Jos en olisi tullut valituksi, olisin varmaan mennyt New Yorkiin.

Mutta kun Kokkolasta tuli tieto valinnasta, asia oli ratkaistu?

– Kyllä. Ei sitä sitten enää mietitty.

Miten uusi kaupunginjohtaja sitten erosi tyyliltään edellisestä. Ei paljon. Korkeintaan sen verran kuin yö päivästä...

Leikki, leikkinä, mutta totta toinen puoli.

– Kyllä kai sitä vertailua on varmasti ollut, mutta en ole pahemmin törmännyt siihen. Enkä ole jäänyt sitä miettimään. Varmasti on erilaisia tyylejä ja henkilöitä.

Niin diplomaattista...

Vaikea kuvitella, että Antti Isotalus olisi johtaja, joka iskisi usein nyrkkiä pöytään?

– Ei välttämättä (naurahtaa). Siinähän tulisi käsikin kipeäksi, jos koko ajan hakkaisi.

Johtamisessakin kai tulokset ovat ainakin jonkinlainen onnistumisen kriteeri. Tuloksia taas voi saada monella tavalla.

– Jos pyrkii saamaan irti sen resurssin, mikä eri asiantuntijoilla ja toimijoilla tässä tiimissä on, niin sille pitää tiettyä tilaa olla. Rohkeutta antaa toimia. Yksi mies ei kaikkea tiedä – vaikka luulisi tietävänsä.

Tämä ei taida luullakaan.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Keskipohjanmaassa 4.12.2012

Lue Helena ja Tiina Isotaluksen haastattelu, jossa he kertovat Antti Isotaluksen sairastumisesta.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä