Paikallisuutiset

Pitäisikö kirkon luopua vihkioikeudestaan? Olisiko se ratkaisu avioliittokiistaan? – Lue, mitä kuusi alueemme kirkkoherraa vastasi

Emerituspiispa Wille Riekkinen esitti lokakuun puolivälissä Lännen Median haastattelussa (Keskipohjanmaa 15.10.), että kirkon tulisi luopua vihkioikeudestaan, jotta pitkään hiertäneeseen avioliittokysymykseen saataisiin ratkaisu. Kirkon virallisen linjan mukaan avioliitto voidaan solmia vain miehen ja naisen välillä.

– Selkein ratkaisu avioliittokysymykseen olisi se, että kirkko luopuisi vihkioikeudestaan. Jos kirkko luopuisi kerran saadusta oikeudestaan, se ei menettäisi mitään, sillä valta ei kuulu kirkon olemukseen, Riekkinen kertoi haastattelussa.

Jos evankelisluterilainen kirkko luopuisi oikeudestaan vihkiä parit viralliseen avioliittoon, se voisi edelleen siunata kaikki avioparit, jotka sitä pyytävät. Tämä tarkoittaisi sitä, että liitot solmitaan maistraateissa, ja kirkkohäiden ydin olisi liiton siunaaminen ja sen puolesta rukoilu.

Keskipohjanmaa-lehti kysyi kuudelta levikkialueemme kirkkoherralta, mitä mieltä he ovat Riekkisen ajatuksista.

Toivoisin, että kaikki kirkollista vihkimistä tai avioliiton siunaamista toivovat parit saisivat siihen mahdollisuuden. Lotta Endtbacka Kirkkoherra, Pietarsaaren suomalainen seurakunta

Haapajärven seurakunnan kirkkoherra, Kalajoen rovastikunnan lääninrovastiKari Tiirola ei ole vihkimisoikeudesta luopumisen kannalla.

– Voisi tietenkin ajatella, että kun asia nähdään ongelmalliseksi, luovutaan sitten oikeudesta kokonaan. En kuitenkaan ole valmis kannattamaan tällaista ratkaisua, sillä kirkollisella vihkimisellä on alueellamme edelleenkin suuri merkitys. Vihkiharjoituksissa käytävät keskustelut ovat usein antoisia ja monet parit tuovat niissä esiin tietoisen ratkaisunsa mennä naimisiin juuri kirkossa, toteaa Haapajärven seurakunnan kirkkoherra, Kalajoen rovastikunnan lääninrovastiKari Tiirola.

Tiirolan mielestä vihkimisoikeudesta luopuminen synnyttäisi myös omituisen tilanteen: Suomen ylivoimaisesti suurimmalla kirkolla ei olisi vihkimisoikeutta, mutta esimerkiksi ortodoksisella ja katolisella kirkolla sellainen edelleen olisi.

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) taannoinen päätös, jossa se vahvisti Oulun tuomiokapitulin oikeuden antaa kirjallinen varoitus samaa sukupuolta olevien vihkimisasiassa, oli Tiirolan mielestä erittäin merkittävä.

– Se oli ennakkopäätös, joka vahvisti kirkon oikeuden päättää itse, miten asiassa menetellään jatkossa. Koska kirkon virallinen kanta on edelleenkin se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, en lähtökohtaisesti ymmärrä sellaista toimintaa, että vihitään tästä huolimatta omaan omaantuntoon vedoten.

Tiirola muistuttaa, että vihkimisoikeus on annettu juridisesti kirkolle ja vasta sitä kautta yksittäiselle papille.

– Papilla on tämä oikeus siis vain niin kauan kuin hänellä on kirkkomme pappisvirka. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pelastuksen asia, olen valmis kannattamaan piispainkokouksen ohjetta, jonka mukaan todetaan kirkon nykyinen kanta, mutta ollaan rangaistusten jakamisen kanssa pidättyväisiä. Kirkolliskokoukseen kohdistuu kuitenkin suuri paine. Jonkinlainen päätös puoleen tai toiseen on nyt vain sorvattava.

Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous, ja se voi päättää kirkon vihkimiskäytäntöihin liittyvistä muutoksista.

Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherraJouni Sirviön mielestä Wille Riekkisen esittämä vaihtoehto on yksi mahdollinen ratkaisu, sillä näinhän toimitaan monissa Euroopan maissa ja kirkoissa. Avioliiton vihkimisen juridisen puolen säätää jokainen yhteiskunta omalla laillaan. Kirkon varsinainen anti aviopuolisoille on rukous ja siunaus.

– Tämä järjestys ei loukkaa kirkon itseymmärrystä, kirkko voi uskoa ja opettaa oman uskonymmärryksensä mukaan. Myös yhteiskunnan näkökulmasta toteutuu yhdenvertaisuus ihmisten kesken, toteaa Sirviö.

Mikäli kirkko luopuisi vihkimisoikeudestaan, heräisi kirkon sisällä Sirviön mukaan todennäköisesti keskustelu samaa sukupuolta olevien avioliiton siunaamisen mahdollisuudesta, ja myös se keskustelu saattaa olla vaativa.

– Tällä hetkellä kirkolla on linjaus, jonka mukaan samaa sukupuolta oleva aviopari voi järjestää rukoustilaisuuden yhdessä papin tai muun kirkon työntekijän ja kutsuvieraiden kanssa: ohjeistuksessa todetaan, että rukous avioliiton solmineiden puolesta ja kanssa on kristittyjen tapa pysähtyä Jumalan rakastavien kasvojen eteen kaikissa elämäntilanteissa. Siunauksen mahdollisuutta siihen ei ole otettu.

Sirviö muistuttaa, että kirkon vihkimisoikeus on myös kulttuurinen kysymys.

– Sillä on lonkeronsa paitsi syvällä kirkon elämässä ja toimintakulttuurissa, myös koko kansan elämässä ja sitä kautta koko yhteiskunnassa.

Vaikka kirkon kannalta teologisia, kirkon uskoon liittyviä esteitä ei olekaan vihkioikeudesta luopumiseen, se voi olla Sirviön mielestä kulttuurinen murros.

– Toisaalta voi olla, että uusien sukupolvien kasvaessa murroksen suuruus lievenee. Jako voi kulkea myös vanhemman ja nuoremman sukupolven välillä.

Sirviön mielestä jokin ratkaisu asiaan pitäisi kuitenkin löytyä. Millainen ratkaisu olisi paras – sitä hän ei osaa sanoa.

– Tämän hetkinen tilanne on monelle turhan kuluttava, se tuottaa turhaa vastakkainasettelua. Ennen kaikkea piispat ovat avainasemassa ratkaisun hakemisessa: löytävätkö he toimivan mallin keskuudessaan vai käyttävätkö he muuta osaavaa joukkoa tien etsimisessä, se on heidän mietittävä mutta ymmärtäisin että sitä työtä on jatkettava. Ja viime kädessä tietysti kirkolliskokous tekee siitä päätöksen.

Sirviön mukaan ratkaisun tulisi joka tapauksessa olla sellainen, että jokaisen ihmisarvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat.

– Sekin lienee mahdollista, että joitain joustoja sallitaan kirkon papeille siunaamis- ja vihkimisvelvollisuuksissa esimerkiksi omantunnon vuoksi, mikäli se olisi ehtona eteenpäin pääsemiseksi.

Myöskään Kannuksen kirkkoherra, Kokkolan rovastikunnan lääninrovastiErkki Huuki ja Kaustisen kirkkoherraVeli-Pekka Harju eivät näe, että vihkioikeudesta luopuminen olisi ratkaisu kiistaan.

– Vihkioikeudesta luopuminen ei mielestäni ole ratkaisu. Kirkko voi pitää kiinni omasta käytännöstään, mutta sen tulisi kehittää muita ratkaisuja asian hoitamiseen. Mitä se on, en osaa sanoa, ja ajattelenkin, että kirkon on löydettävä yhteinen tie asiassa. Sen on oltava tie, jota kaikki myös noudattavat, pohtii Huuki.

– Kysymys on vaikea, koska kirkko ei ole löytänyt vastausta kaiken taustalla olevaan seksuaalisuutta ja ihmisyyttä koskettavaan isoon kysymykseen, Huuki lisää.

Veli-Pekka Harjun kokemus on, että kirkossa tapahtuva vihkiminen koetaan tärkeäksi, ei ainoastaan juhlavaksi.

– Kirkolla on asian tiimoilta edessään vaikeita pohdintoja. Toivon, että ratkaisut tehtäisiin toinen toisia kuunnellen ja erilaisia näkökohtia arvostaen. Seurakunnissa kohtaamme arjen keskellä erilaisten kokemusten ihmiset, usein myös juhlahetkissä. On arvokasta voida kiittää Jumalan johdatuksesta ja kutsua ihmisiä elämään tähän luottaen myös tulevaisuudessa, toteaa Harju.

– En osaa ajatella, että vihkioikeudesta luopuminen olisi ratkaisu asiaan, vastaa myös Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan kirkkoherraLotta Endtbacka.

Hänen mielestään tärkeintä olisi kyetä ratkaisemaan asia kirkon sisällä niin, että kaikkia tasa-arvoisen avioliittolain tarkoittamia pareja voitaisiin vihkiä myös kirkossa.

– Olisin valmis sellaiseen malliin, jossa papilla olisi vapaus valita, vihkiikö tai ei. Toivoisin, että kaikki kirkollista vihkimistä tai avioliiton siunaamista toivovat parit saisivat siihen mahdollisuuden. Kirkkoherrana näihin asioihin ei juuri voi vaikuttaa, kirkolliskokous on nyt avainasemassa.

Samoilla linjoilla on Ylivieskan seurakunnan kirkkoherraEija Nivala.

– En usko, että vihkioikeudesta luopuminen olisi hyvä ratkaisu tai edes ratkaisisi luterilaisen kirkon kysymystä avioliitosta. Ajattelen, että avioliiton solmiminen on yksi merkittävä elämän taitekohta, jossa ihmiset kaipaavat tukea ja yhteisen ilon jakamista. Kun he pyytävät sitä kirkolta, tehtävämme on palvella, iloita kahden ihmisen sitoutumisesta toisiinsa – rukoilla heidän kanssaan, vihkiä ja siunata.

– Toivon, että myös kirkossamme voitaisiin hyväksyä olemassa olevan avioliittolaki ja toimia sen mukaisesti, lisää Nivala.

Wille Riekkinen totesi lokakuisessa haastattelussa, että hänen mielestään siunaamista ei pidä evätä yhdeltäkään parilta, joka sitä kirkolta pyytää.

– Kun kirkko julistaa sitä, että Jumalan armo kuuluu meille kaikille, niin kirkko ei saa kiristää tällä siunauksella ihmisiä muuttumaan muuksi kuin he ovat. Jumalan armo kuuluu kaikille, hän totesi.

Riekkisen mukaan vihkioikeudesta luopuminen avaisi evankelisluterilaiselle kirkolle uudenlaisia lähtökohtia, millä tavalla kirkko voisi toteuttaa perustehtäväänsä eli olla armon ja evankeliumin asialla.

– Jos pidämme kiinni kirkon perustehtävistä, diakoniatyöstä ja kasvatustyöstä, silloin kirkkoa kuunnellaan.