Paikallisuutiset

Etäopetus pisti opettajat äärimmäiseen testiin: "Tein pisimmillään 18-tuntisia päiviä", kuvailee rehtorin tehtäviä ja oppitunteja keväällä samanaikaisesti pyörittänyt toholampilaisopettaja Kaija Soini

Rinnastus on raju. Sillä viitataan epämiellyttävään kokemukseen, jonka tunnistavat ja tunnustavat use(imm)at opettajat.

Toholammin yläasteella ja lukiossa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa opettavaKaija Soini sanoo viime vuoden olleen sellainen kuin olisi joutunut onnettomuuteen. Vuosi 2020 pedagogisessa mielessä – monessa muussakin – oli ajanjakso, jota ei muistele lämmöllä. Ei mieluusti ollenkaan.

Soini laittaa asioita perspektiiviin ennen kuin jatkaa. Hänen ammattikuntansa edustajilla oli koronaviruspandemiasta huolimatta töitä, joista maksettiin rahallista korvausta. Joillakin aloilla alta lähtivät molemmat – monilla ainakin jompikumpi. Soinilta heruu myötätuntoa esimerkiksi terveydenhuollosta ja ravintola-alalta elantonsa saaville.

Kokemukset koronasta ovat kuitenkin kaikilla omakohtaisia ja sataprosenttisen oikeutettuja. Niitä eivät muiden karut kohtalot tee yhtään vähäpätöisemmiksi.

Tein pisimmillään 18-tuntisia päiviä. Kaija Soini opettaja, Toholammin yläaste ja lukio

Mutta niin: vuosi siis oli ilmeisen raskas.

– Oli se raskas – varmasti kaikille. Ei tiennyt, mitä on tulossa. Oli epätietoisuutta ja hirveästi järjestettävää. Meillä etäkouluaika kuitenkin meni ihan mahtavasti, Soini summaa.

Järjestettävää todellakin oli Soinilla. Hän paitsi toimi opettajana myös hoiti väliaikaisesti yläasteen ja lukion rehtorin virkaa. Kombinaatio oli fyysisesti ja henkisesti kuluttava – sivullisen korviin suorastaan eläimellinen.

– Tein pisimmillään 18-tuntisia päiviä. Pelkästään opettajien kokousten järjestämiseen saattoi mennä viisi tuntia. Se ajoi draivin päälle, eli sitä vain teki. Tämä onnistui minulta, koska ei ollut kotona ketään huollettavaa. Monilla oli pieniä lapsia, joita ei voinut viedä päiväkotiin, Soini vertaa.

Maaliskuun 16. päivänä vuonna 2020 maan hallitus suitsi pahenevaa koronavirustilannetta poikkeuksellisilla peliliikkeillä. Pääministeri Sanna Marinin viesti oli pysäyttävä: lähiopetus keskeytetään. Oli ja samanaikaisesti ei ollut.

– Laitoin opettajainhuoneen WhatsApp-ryhmään viestin, tulisiko joku miettimään huomista. Kaikki tulivat – Reisjärveltä, Sievistä, Kokkolasta... – kaikki tulivat.

Pahaenteiseen tilanteeseen toki oli varauduttu. Jokaisen luokan oppilaslistat yhteystietoineen vanhempien puhelinnumeroita myöten olivat ajan tasalla. Tämä auttoi valtavasti.

Seuraavana päivänä jo jaettiin etäopiskelutarvikkeita, kuten tietokoneita ja kuulokkeita. Tämä on tietenkin murto-osa kaikesta organisoinnista, joka lankesi Soinin johtamalle henkilöstölle. Tähän työhön kuuluivat esimerkiksi ruokailujärjestelyt ja lukujärjestysvalmistelut, joita Soinin piti tehdä myöhemmin keväällä, kun lähiopetukseen palattiin hetkeksi.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei todellakaan mennä takaisin kouluun. Sitten tuli viimeinen kotipäivä. Jouduin nostamaan toisella kädellä sormeni näppäimelle – olin niin täynnä sitä ruutua. Tuntui, että ei enää hetkeäkään (etäopetusta).

– Erikseen on mainittava Toholammin ATK-tuki. Siellä tiedettiin, kenellä on mikäkin kone. He pystyivät menemään suoraan koneelle ja korjaamaan vian. Emme olisi selvinneet ilman ATK-tukea, Soini jakaa kiitosta.

Haastava, ennakoimaton, aika kuormittava.

Biologiaa ja maantietoa yläkoululaisille Juhani Vuorisen koulussa Kannuksessa opettavaAntti Tuominen luonnehtii näillä adjektiiveilla vuotta 2020 ammatillisessa mielessä.

Haastattelu viime vuonna koulunkäyntiä koskettaneista muutoksista kiertyy Tuomisenkin kanssa etäopetusajanjakson ympärille. Ymmärrettävää kyllä – olihan kyseessä perustavan- ja harvinaislaatuinen muutos.

– Koronaviruksen käyttäytymistä oli jo silloin niin vaikeaa ennustaa – tuntuu, että on edelleenkin. Oli varmasti järkevää, että mentiin etäkouluun. Tunsin, että minä ja oppilaat olimme iloisia, kun palasimme vähäksi aikaa keväällä kouluun, Tuominen kuvailee.

Etäopetusvaihe oli parin kuukauden periodi: maaliskuun alusta toukokuun puoliväliin. Siitä selvittiin "ihan mukavasti", vaikka se alkushokkina tulikin.

– Koteihin jaettiin paljon koulun kannettavia tietokoneita. Meillä on käytössä Googlen järjestelmät. Ne ovat olleet erittäin toimivia ja pelastivat erittäin paljon keväällä. Meillä on ollut myös sähköiset kirjat käytössä. Me vain jatkoimme sähköisten kirjojen käyttöä etäopiskelussa. Ne auttoivat paljon, Tuominen avaa.

– Olemme koko ajan koulussa ylläpitäneet ja parantaneet valmiutta mahdollisiin uusiin karanteenijaksoihin. Niissäkin tilanteissa sähköiset kirjat mielestäni helpottavat opiskelua, Tuominen lisää.

Etäopetuspäivät rakentuivat pääosin oppitunneista ja tehtävien tarkistamisesta. Oppilaiden itsenäistä työskentelyä oli jyvitetty oppitunneille. Alusta oli erilainen kuin lähiopetuksessa, harjoitettavat koulutukselliset elementit kuitenkin periaatteessa samoja.

Julkisuuteenkin asti on kantautunut kauhukertomuksia kaoottisista etäopetustilanteista ja vähintään kellonympäryksen mittaisista maratonpäivistä. Toisin kuin monet kollegansa, Tuominen välttyi sellaisilta. Toki staattinen työpöydän ääressä nököttäminen sai työpäivät tuntumaan pitkiltä.

– Minulla on se etu, että olen pitänyt sähköisiä kokeita. Minun ei tarvinnut tehdä sähköisiä kokeita uudestaan. Voin kuvitella, että jos on aiemmin pitänyt kaikki kokeet ja tehtävät paperisina ja siirtää ne sähköiseen muotoon, siihen menee valtavasti aikaa, Tuominen tähdentää.

– Olen ollut usean vuoden ajan digitutorina ja olen perehtynyt järjestelmiin. Yritin neuvoa muita (etäkouluaikana). Hekin, jotka kokivat muutoksen aluksi hyvin stressaavana, oppivat tietyn rutiinin. Alussa oli kalpeita naamoja: "Mitä teen, mihin pitää mennä...", Tuominen toteaa.

Moni onkin joutunut – ja päässyt – päivittämään työtapojaan.

– Mielestäni korona valmistaa meitä muutokseen. Maailmaa on vaikeaa ennustaa. On hyvä koettaa tarttua uusiin tilanteisiin mahdollisuutena. Miettii, mitä on aikaisemmin tehnyt ja mistä ottaa parhaat puolet, Tuominen pohdiskelee.

– Etäopetusjakso toi opettajille valtavasti tietotaitoa. Virtuaalivierailut eivät ole eriskummallisuuksia, Soini komppaa.

Työtapapohdiskelu vie meitä kohti jälkianalyysia. Jatketaan siihen. Mitkä siis ovat etäopetuksen hyvät ja huonot puolet? Tuominen nostaa esiin jokusen teeman.

– Varmaan semmoinen toisten ihmisten kohtaaminen arjessa ja juhlassa oli yksi iso asia, jota jäätiin kaipaamaan koulussa. Toisaalta etäopetus toi esille sellaisia oppilaiden vahvuuksia, joita lähiopetuksessa ei välttämättä huomaakaan.

– Kuinka hyvin itse pystyn olemaan varma siitä, että osaan antaa oikean arvosanan? Tunsin epävarmuutta asiassa. Tämä oli isoin haaste, Tuominen kertoo kokemuksistaan.

Kokkolan sivistysjohtajaTerho Taarna jatkaa samasta aiheesta.

– Huolestuttaa se, että oppilaiden välillä voi olla aika isoja eroja siinä, miten pystyy seuraamaan opetusta ja etenemään siinä. Lähiopetuksessa oppilaat ovat opettajan nähtävillä. Jos on ongelmakohtia, hän voi tarttua nopeammin niihin, Taarna vertaa.

– Etäopetus sopii joillekin erittäin hyvin. (Etäopetus sopii), jos on oma-aloitteinen ja itsenäinen toimija, Taarna katsoo lantin toiselle puolelle.

Kaikki eivät tällaisia oppijoina ole. Taitaa mennä osin persoonallisuuskysymyksien puolelle. Mutta onko etäopetus myös ikäkysymys? Voisi kuvitella, että lukio-opiskelijoille siirtymä on ollut keskimäärin helpompi kuin peruskoululaisille.

– Pitää ottaa huomioon myöskin lapsen kehitystaso. Lähtökohtana on ollut, ettei aivan pienimpiä oppilaita missään olosuhteissa siirrettäisi etäopetukseen, Taarna myötäilee teoriaa.

Sittemmin peruskoululaiset ovat palanneet lähiopetukseen. Oppilaat istuvat jälleen pulpettien ääressä, ja opetus on suurelta osin samanlaista. Moni asia lähiopetuksessa on kuitenkin toisin kuin koronaa edeltävänä aikana.

RehtoriMia Rytky Merenojan yhtenäiskoululta Kalajoelta kertaa, millaisia poikkeavia järjestelyjä on voimassa. Koululla on tehty "väljennyksiä". Tämä tarkoittaa sitä, että luokkia on sijoitettu eri toimipisteisiin tilojen väljentämiseksi.

Tavallisesti yläkoululaiset liikkuvat luokasta toiseen kurssien mukaan. Tätä nykyä pääsääntö on, että he pysyttelevät samassa luokassa. Ainoastaan opettajat liikkuvat tilasta toiseen.

Toki esimerkiksi taito- ja taideaineeksi luokiteltavaa liikuntaa on käytännön syistä aika vaikeaa opettaa luokkahuoneessa. Niinpä liikunnan oppitunnit pidetään ulkona. Liikuntatilat eivät nimittäin ole koulun käytössä.

Välitunnit ja ruokailut järjestetään porrastetusti. Näin toimitaan isoissa kouluissa muulloinkin – eritoten kuitenkin näinä aikoina. Kullakin luokka-asteella on nimikoidut ruokailupöydät, jotta ryhmät eivät pääse sekoittumaan.

Yläkoululaisilla on kasvomaskit käytössä. Henkilökunta pitää joko maskia tai visiiriä.

Millainen maailma on koronan jäljiltä? Mitä erikoisena aikakautena matkaevääksi saamaamme kuljetamme mukanamme vastedeskin? Näitä asioita pohditaan yhteiskunnan eri sektoreilla – epäilemättä myös kasvatusalalla.

Taarna uskoo, että eräät uudet työtavat ovat tulleet jäädäkseen. Digitaalisuus on lisääntynyt selkeästi, ja koronan pakottama digiloikka on antanut lisäbuustia jo käynnissä olleeseen kehitykseen.

Onko tehty joitakin muita havaintoja koulunkäynnistä 2020-luvulla? Esimerkiksi: ovatko nykyajan oppilaat erilaisia kuin muutamien vuosikymmenien takaiset oppilaat? Ilmeisesti eivät. Elämänpiiri, muun muassa harrastuskirjo, on kylläkin muuttunut.

Teknisistä syistä edeltävällä vuosisadalla ei voinut opiskella etänä. Nyt voi, mutta kuten todettua, se ei ole optimaalinen opetusmuoto kaikille. Lähiopetuksella – samalla sen toimivuudesta vastaavilla opettajilla – siis on ollut ja edelleen merkitystä riippumatta sukupolvesta.

– Tämmöinen aika korostaa opettajan merkitystä. Toki tehtävä muuttuu, mutta tarve ei muutu mihinkään, Taarna lausuu sanat, jotka toimikoot loppukaneettina.

//5.2. kello 6.45 Täydennetty jutun loppua.

//5.2. kello 7.40, 8.03 Muokattu otsikkoa.