keskiviikko 16.6.2021 | 01:17
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anni Saaren kolumni: Kulttuurialan tukemisessa on kyse työpaikoista, ei hyvinvointipuuhastelusta

Ma 17.5.2021 klo 06:30

Kymmenenisen vuotta sitten kulttuurialan muotisana oli hyvinvointi. Taiteen hyvinvointivaikutuksista puhuttiin väsymykseen saakka, ja monenlaisia selvityksiä tehtiin sote-puolen ja kulttuurialan yhteistyöstä.

Kulttuurialalla toiveet laitettiin sote-yhteistyöhön varmaan pitkälti siksi, että haluttiin rahoitus pysyvämmälle pohjalle.

Mutta ei sote-puolelta ennen sammon takomista tule koskaan löytymään rahaa kulttuurin sisällyttämiseksi toimintaan. Lisäksi soveltava taide on oma osaamisalansa, jonka ei tarvitsekaan kuulua jokaisen taiteilijan osaamispakettiin.

Puhe kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on sekä päättäjille että kansalle höttöä. Se antaa kuvan, että kulttuuri on puuhastelua, johon voidaan laittaa rahaa silloin, kun sitä tärkeämmistä kohteista jää.

Samaa ajatusta on ylläpitänyt valtionrahoituksen ja rahapelituottojen kytkös. Taidetta on rahoitettu "ylimääräisellä" rahalla.

Uhkapelien ja taiteen rahoituksen kytköstä ollaan nyt purkamassa. Se johtaa kipeisiin päätöksiin, sillä esimerkiksi esittävän taiteen valtionrahoituksesta noin 45 % on tullut rahapelituotoista.

Kulttuuriväen harras toive on ollut, että päättäjät kompensoivat rahalliset menetykset kokonaan. Näin ei käynyt.

Pari viikkoa sitten Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti, että taiteen rahoitus vähenee ensi vuonna 17,5 miljoonaa euroa. Liikunnan osalta vähennys on 11,4, tieteen 8 ja nuorisotyön 4,1 miljoonaa.

Tukien väheneminen, alaa epäreilusti kohtelevat koronarajoitukset ja kulttuurivihamielinen puhe "oikeista töistä" on otettu kulttuurikentällä tyrmistyksellä vastaan. Edelleenkään ei siis ymmärretä, että kyse ei ole puuhastelusta, vaan työpaikoista.

Joten tässä rautalankaa: Kulttuurialan osuus Suomen kansantuotteesta on lähes neljä prosenttia. Se on suurempi kuin esimerkiksi paperi- tai metsäteollisuuden. Valtion tukea ala tarvitsee siksi, että se on työvoimavaltaista. Raaka-aineina ovat tekijöiden ajatukset ja taidot, ei esimerkiksi puu. Myös tuotos on usein aineeton, ei esimerkiksi sellupaali.

Kun tuetaan kulttuuria, ei tueta vain taiteilijoita, vaan järjestelmää, jossa myös pienituloisilla on varaa käydä esityksissä. Samalla syntyy liiketoimintaa, joka tuottaa yhteiskunnalle pelkkinä verotuloina puolitoistakertaisesti sen, mitä siihen satsataan.

Kulttuurialan osuus Suomen kansantuotteesta on lähes neljä prosenttia.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »