perjantai 24.9.2021 | 16:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pelkään, että meitä odottaa merimakkaran kohtalo

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat konkretisoituneet lähiaikoina lukemattomilla tavoilla

Su 18.7.2021 klo 06:30 | päivitetty su 06:57

Mitä kerrot lapsillesi, kun he kysyvät 20 vuoden kuluttua, millainen maapallo oli, kun sinä äiti olit pieni?

Tämä twiitti internetin virrassa sai jopa helteestä pehmenneet aivot hetkeksi hälytystilaan.

Harva kysymys aiheuttaa yhtä paljon ahdistusta.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat konkretisoituneet lähiaikoina lukemattomilla tavoilla: sietämättöminä helleaaltoina, kuollettavina tulvina, kuivuutena ja kaikenlaisena maallisena kärsimyksenä paitsi ihmisille, varsinkin muille lajeille.

Tällä viikolla uutisoitiin merenelävien massakuolemasta Kanadan länsirannikolla: simpukat, meritähdet, äyriäiset ja merimakkarat paahtuivat kuoliaaksi omassa kodissaan, Tyynellä valtamerellä. Uutiskuvia kotimetsiinsä kärventyvistä nisäkkäistä Australian maastopalojen ajalta on mahdotonta saada mielestään, vaikka haluaisi.

Ilmastonmuutos on siitä hankala keskustelunaihe, että se on mahdottoman vaikeasti hahmotettava asia. Siitä on vaikea puhua, eikä se meidän mielipiteistämme välitäkään.

Oikeastaan ilmastonmuutoksen ei pitäisi olla edes aihe itsessään, vaan kaiken läpäisevä yläotsikko, jolle muut yhteiskunnalliset asiat ovat alisteisia: maatalous, liikenne, kulttuuri, aivan kaikki.

Ilmastonmuutos on vuosisadan dramaattisin tarina, ja jos se on tähän saakka tuntunut epäkonkreettiselta, niin viimeistään Saksan tulvien myötä alkavat uhat koputella ovellamme. Vesi voi nousta meidänkin kynnyksemme yli.

Ilmastoahdistuksesta ja -pelosta kärsivät varsinkin nuoret sukupolvet, joilla on pelissä kaikkein eniten menetettävää.

Miten valmistamme lapsemme selviytymään kuumenneessa maailmassa, jossa tasapainoa tulevat järkyttämään suuret ilmastopakolaisten joukot? Parinkymmenen vuoden päässä saattavat häämöttää uudet nälkävuodet, jotka puolestaan toimivat katalysaattorina muille kriiseille.

Covid-19, joka ajoi osan meistä hermoromahduksen partaalle eristyksineen, saattaa olla vasta tämän ilmastosinfonian hillitty alkusoitto.

Uhkaavien tartuntatautien määrä nimittäin on moninkertaistunut 1940-luvulta 2000-luvun alkuun. Uhkaa lisäävät häiriintyneet ekosysteemit, kirjoittavat tutkijatohtori Tuomas Aivelo ja erikoistutkija Jenni Lehtimäki. Ainoa tapa välttyä koronan kaltaisilta tartuntataudeilta jatkossa on koittaa varjella luonnontilaisia metsiä, jotka kuhisevat ihmisen tarvitsemaa mikrobien lajirikkautta.

Jotkut toivoivat koronapandemian muuttavan maailman kurssia, ja hetken ajan siltä tuntuikin: kaikki vain pysähtyi. Jos kerran voimme pysäyttää aivan kaiken ja lopettaa järjettömän lentelemisen ja ostostelemisen, niin ehkä pystymme pysäyttämään myös ilmastonmuutoksen?

Mutta mitä vielä. Kun pandemia näyttää hiipumisen merkkejä, maailmanlopun bakkanaalit vain yltyvät: Öljynkulutus on palaamassa pandemiaa edeltäneelle tasolle, ja hiilen kysyntä kasvaa. Ihmiset matkustavat ja juhlivat, kuin olisi viimeinen tilaisuus, ja todennäköisesti onkin.

Pelkään, että meitä odottaa merimakkaran kohtalo. Toivon, että olen pessimisti. Mutta valitettavasti en ole ainoa.

"Unohtakaa seksihelteet ja käristyskupolit, täältä tulee ilmastonmuutos", kirjoittaa Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

"Mietin lapsia, kun luen uutisia. Teille jää sydäntäsärkevän kuuma ja tuntematon maailma", kirjoittaa Elävä Itämeri -säätiön perustaja, yrittäjä Saara Kankaanrinta.

Lupaan iloita vilpittömästi, mikäli nämä pessimistiset, yhä todennäköisemmiltä vaikuttavat ennusteet kuumeen nousemisesta osoittautuvat paikkansa pitämättömiksi.

Oikeastaan ilmastonmuutoksen ei pitäisi olla edes aihe itsessään, vaan kaiken läpäisevä yläotsikko, jolle muut yhteiskunnalliset asiat ovat alisteisia: maatalous, liikenne, kulttuuri, aivan kaikki.

#

Kommentoi 2 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »