Paikallisuutiset

Kolme vuotta kestäneen jatkosodan alkamisesta 80 vuotta – Sodan piti kestää vain muutaman viikon

Katkeraan rauhaan päättyneen, epäoikeudenmukaiseksi koetun talvisodan menetykset aiottiin ottaa takaisin kesällä 1941 käynnistyneessä jatkosodassa. Tuota nimeä sodasta ei kuitenkaan silloin käytetty. Puhuttiin kesäsodasta, alkoihan sota heleimmän kesän aikana.

Liikekannallepano eli joukkojen kokoaminen alkoi 18. kesäkuuta 1941, ja paria viikkoa myöhemmin armeija oli itärajalla. Varsinaiset sotatoimet alkoivat heinäkuun puolella.

Lyhyestä kesäsodasta on oiva esimerkki, jonka kirjailija Väinö Linna sovitti Tuntemattomassa sotilaassa keskipohjalaisen sotamies Salon suuhun: ”Kolome viikkua ollahan ja päästähän heinähän.”

Ei päästy heinään kolmen viikon päästä. Jatkosodan viimeiset taistelut käytiin syyskuussa 1944 ja sota päättyi 19.9.1944 solmittuun välirauhaan. Sen jatkona oli edessä vielä niin sanottu Lapin sota entisten saksalaisten aseveljien ajamiseksi maasta 1944-45.

Jatkosodan miehistömenetykset olivat huomattavasti raskaammat kuin talvisodassa. Jatkosodassa kaatui yli 65 000, kun talvisodan uhrien lukumäärä oli noin 27 000. Yksistään jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana kesällä ja syksyllä -41 menehtyi enemmän sotilaita kuin kolme kuukautta kestäneessä talvisodassa.

Jatkosodan isot tappiot todistavat sen, että hyökkäyssota on aina puolustussotaa kuluttavampaa.

Jatkosotaan Suomi lähti oleellisesti paremmin varustautuneena kuin talvisotaan. 1930-luvun niukat puolustusmäärärahat heijastuivat heikkona aseistuksena ja miehistön tiukkana karsintana asevelvollisten kutsunnoissa. Rahaa säästettiin jättämällä kymmeniä tuhansia miehiä asepalveluksen ulkopuolelle.

Myös Suomen ulkopoliittinen asema oli olennaisesti erilainen kuin talvisodan alla. Suomi oli hakeutunut määrätietoisesti Euroopan suurvallaksi laajentuneen Saksan liittolaiseksi. Neuvottelut yhteistyöstä Saksan kanssa käynnistyivät jo keväällä -40.

Neuvotteluyhteydestä tiesi vain pieni sisäpiiri, koska ei haluttu ärsyttää Neuvostoliittoa, joka seurasi ja valvoi tarkasti Suomea.

Natsi-Saksan joukkojen hyökättyä länteen ja vallattua muun muassa Ranskan, Belgian, Hollannin, Tanskan ja Norjan 1940 oli vain ajan kysymys milloin ”liittolaiset” Saksa ja Neuvostoliitto aloittavat välienselvittelynsä Ribbentrop-sopimuksesta huolimatta.

Ribbentrop-sopimuksessa Saksa antoi Neuvostoliitolle vapaat kädet Baltian maihin ja Suomeen. Baltia miehitettiin ja liitettiin Neuvostoliittoon, mutta Suomi soti itäistä suurvaltaa vastaan talvisodan 105 päivää.

Sota päättyi mittaviin alueluovutuksiin, 400 000 evakon asuttamiseen ja tukikohtien luovuttamiseen Neuvostoliitolle. Muun muassa Hankoniemi siirtyi naapurin valvontaan.

Saksa kytki Suomen kumppanikseen aloittaessaan idän sotaretken, Barbarossa-suunnitelman, toteuttamisen. Saksan johtaja Adolf Hitler julisti kuuluisassa radiopuheessaan suomalaisten sotivan heidän rinnallaan. Suomalaisten aseveljeys sopi Saksan suunnitelmiin, koska siten Neuvostoliitto joutui mobilisoimaan sotilaita Mustalta mereltä Jäämerelle ulottuneelle alueelle.

Suomalainen historiankirjoitus piti pitkään tiukasti kiinni niin sanotusta ajopuuteoriasta. Suomalaisten katsottiin ajautuneen suurvaltojen väliseen sotaan kuin vuolaassa koskessa virtaava ajopuu. Historiankirjoituksessa korostettiin myös Suomen käyneen omaa erillissotaa.

Teoriaa tarvittiin, koska piti löytää oikeutus hyökkäyssotaan. Yhtenä perusteena oli talvisodan menetysten takaisin valtaaminen. Perustelu oli helppo ”myydä” sekä siviileille että sotilaille.

Hyökkäyssodan aloittamiseen tarvittiin Neuvostoliiton provosoituminen. Se tapahtui 25. kesäkuuta -41 eli kolme päivää Hitlerin Barbarossa-operaation alkamisen jälkeen. Neuvostoliiton lentokoneet pommittivat Suomea. Näin saatiin moraalinen oikeutus sotaan, joka Suomen osalta alkoi seuraavana päivänä.

Jatkosodan taistelut ja rintamalinjat eivät rajoittuneetkaan vain vanhalle, talvisotaa edeltäneelle rajalle. Suur-Suomi -aatteen hengessä alueita vallattiin kaukaa vanhan rajan itäpuolelta, Ääniseltä pohjoiseen Vienaa myöten ja etelämpänä Aunuksen Karjalassa Syvärille.

Ylipäällikkö Mannerheim kuvasi sotaretken yleviä tavoitteita niin sanotussa miekantuppi-päiväkäskyssään:

”23 vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet lupauksen täyttymistä, puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.”

”Karjalan vapaus ja suuri Suomi välkkyy edessänne maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.”

”Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden.”

Jatkosodan alkaessa Suomi oli varustanut noin 540 000 sotilaan armeijan. Lisäksi Pohjois-Suomesta hyökkäsi noin 50 000 saksalaissotilasta itään. Armeija oli myös huomattavasti paremmin aseistettu kuin syksyllä -39.

Jatkosodan vaiheet voi tiivistää kolmeen jaksoon. Alun hyökkäysvaihe joulukuuhun -41 saakka. Hyökkäysvaihetta seurasi noin 2,5 vuoden asemasotavaihe, joka päättyi Neuvostoliiton suurhyökkäykseen 9. kesäkuuta -44. Rauha solmittiin kolme kuukautta myöhemmin.

Jatkosodan hinta oli raskas. Yli 65 000 kaatui ja noin 158 000 haavoittui. Mittavat alueluovutukset, Porkkalan vuokraaminen Neuvostoliitolle 50 vuodeksi ja 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset sekä 400 000 evakon asuttaminen supistuneiden rajojen sisälle. Mutta itsenäisyys säilyi.

Jatkosodan maavoimat koostui 16 divisioonasta. Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen sotilaspiireistä muodostettuun 11. divisioonaan kuului kolme rykmenttiä, keskipohjalaisten JR29, keskisuomalaisten JR50 ja varusmiehistä koottu JR8, jonka yhden konekiväärikomppanian vaiheita Väinö Linna kuvaa Tuntemattomassa sotilaassa.

11. divisioonan tehtävänä oli hyökätä Suomen rajalta Petroskoihin eli valtauksen jälkeen Äänislinnaksi nimettyyn kaupunkiin.

Keskipohjalaisen, keski-iältään noin 30-vuotiaista reserviläisistä kootun rykmentin komentajaksi määrättiin aiemmin muun muassa IKL:n kansanedustajana toiminut everstiluutnantti Paavo Susitaival.

Rykmentin esikuntakomppanian miehistö oli Kokkolasta ja Vetelistä. Panssarintorjuntakomppania koottiin Reisjärven miehistä ja kranaatinheitinkomppania kokkolalaisista ja kälviäläisistä.

JR29:n ensimmäisen pataljoonan komppaniat koottiin ullavalaisista, kaustislaisista, halsualaisista, perholaisista ja veteliläisistä. Toisen pataljoonan komppaniat perustettiin Kannuksessa ja miehistö koostui kannuslaisista, lohtajalaisista, himankalaisista ja toholampilaisista.

Kolmas pataljoona perustettiin Sievin asemalla ja sen miehistö koostui Kalajoen, Raution ja Sievin miehistä.

Liperin kautta Kiteelle kesäkuun lopulla siirretyn, 11. divisioonaan kuuluneen JR29:n hyökkäys kohti Korpiselkää ja Värtsilää alkoi 6. heinäkuuta 1941. Rykmentin ensimmäiset taistelut käytiin Ilomäellä ja Tsiipakassa. Ensimmäisessä Ilomäen taistelussa kaatui kuusi kalajokista miestä.

Tsiipakan taistelussa 9. heinäkuuta rykmentti menetti kaatuneina 20 ja kaksi päivää myöhemmin vielä neljä miestä. Juttulammen ja Helmelänvaaran taisteluissa 13. heinäkuuta kaatui 23. Heinä-elokuun vaihteessa sodittiin Hyrsylässä, Säämäjärvellä, Ignoilassa, Yläjoella ja Sotjärvellä. Miehistä kaatui näissä taisteluissa yhteensä 44.

Raskaimmat menetykset kaatuneina JR29 koki Prääsässä, noin 30 kilometrin päässä Petroskoista 7.–21. syyskuuta. Prääsän taisteluissa päättyi 79 keskipohjalaismiehen elämä.

JR29:n miehistö käsitti noin 3000 miestä hyökkäysvaiheen alkaessa. Kaatuneina ja kuolleina rykmentti menetti 305 miestä.

JR29 pääsi 11. divisioonan osana tavoitteeksi asetettuun Petroskoihin. Kaupunki vallattiin syys-lokakuun vaihteen taistelujen jälkeen 1. lokakuuta -41. Valtauksen jälkeen rykmentti taisteli vielä kaupungin pohjoispuolella Suunussa. Komentaja Paavo Susitaival siirrettiin 3. lokakuuta vastoin tahtoaan muihin tehtäviin.

Susitaipaleen ja divisioonan komentajan, kenraali K.A. Heiskasen välit olivat huonot. Se näkyi esimerkiksi siinä, kun divisioonan komentaja kiitti julkisesti ja nimeltä mainiten Petroskoin valtauksen yhteydessä kahden muun rykmentin komentajaa, mutta jätti Susitaipaleen mainitsematta.

Jo ennen Petroskoin valtausta ja varsinkin sen jälkeen rykmenttiä alkoi vaivata sotaväsymys. Se ja miehille annettujen lupausten pettäminen aiheuttivat niskurointia, kun iso joukko kieltäytyi lähtemästä pohjoisemmaksi Suunuun ja etelämmäksi Syvärille.

Lokakuun lopulla kuulusteltiin kaikkiaan 118 miestä. Lopulta sotilaskuriin alistuneista koottiin erillinen komppania, joka siirrettiin Syvärille, loput tuomittiin sotaoikeudessa ja komennettiin Nikke Pärmin rangaistuspataljoonaan.

Petroskoista JR 29 siirrettiin Syvärille, jossa se kävi viimeiset taistelunsa Kiipurolla ja Homorovitsassa. Rykmentti lakkautettiin maaliskuussa 1942. Vuonna 1911 ja aiemmin syntyneet miehet kotiutettiin ja jäljelle jääneet nuoremmat miehet siirrettiin muihin yksikköihin.

Lähteet:

Erämaasota. Salamasota: toim. Ilkka Enkenberg, Iltalehti 2021.

Laitinen Antti J.: Keskipohjalaisen rykmentin tie jatkosodassa, Kokkola 2012.

Poterossa ja partiossa tapahtui, toim. Martti Rautila, Kokkola 1987.