torstai 9.12.2021 | 03:27
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Blogi

Pohjoismaisen Taidekoulun perilliset -blogissa kilpapyöräilijä ja taiteilija Thomas Zornat pohtii uraansa kuvataiteen ja urheilun parissa – Koulu Kokkolassa oli kuin raudankova harjoitusleiri, jossa kukaan ei tullut myöhässä tunneille

Thomas Zornat Thomas Zornat
La 13.11.2021 klo 07:30

Olin kilpapyöräilijä ja urheilu-urani jälkeen etsin kuvataiteeseen ja muotoiluun suuntautunutta kansanopistoa. Siihen aikaan en tiennyt, mitä sellainen pitäisi sisällään ja mitä tekisin sellaisella koulutuksella. Kuulin huhuja Suomessa olevasta koulusta, Pohjoismaisesta Taidekoulusta, johon erittäin monet taideopiskelijat Ruotsista hakeutuivat. Siellä opintonsa suorittaneet pääsivät suurin joukoin sekä pohjoismaisiin että eurooppalaisiin taidekorkeakouluihin.

Hain Pohjoismaiseen Taidekouluun ja pääsin sisään 1992. Siellä vietetty aika oli äärimmäisen toisenlaista kiihkeällä tempolla vaihtuvine opettajineen. Vierailijaopettaja-systeemi tarkoitti mahdollisuutta saada opetusta asemansa vakiinnuttaneilta taiteilijoilta ympäri Pohjolaa.

Me opiskelijat olimme jo käyneet taidekouluja ennen Pohjoismaista Taidekoulua, joten taso oli korkea heti alusta asti. Kun kyse oli opiskelijoista, joilla oli pitkä matka kotiin, jäivät monet koululle loma-ajoiksikin. Syntyi hyvin läheinen ilmapiiri ja olimme keskenämme vuorokaudet ympäriinsä. Koulu oli kuin raudankova harjoitusleiri, jossa kukaan ei tullut myöhässä tunneille, eikä kukaan lähtenyt kotiin ennen kuin iltamyöhäisellä.

Lambi.
Thomas Zornat

Uskon, että koulutusjärjestelmä, jossa vierailevat opettajat vaihtuivat viikoittain ja pääopettaja piti lyhyitä jaksoja ympäri vuoden, teki meistä opiskelijoista hyvin itsenäisiä. Henkilökunnasta, joka oli koululla vakituisesti opettajien lisäksi, tuli eräänlaisia vanhempia ja ystäviä meille opiskelijoille. He olivat kerrassaan fantastisia!

Jos on opiskellut Pohjoismaisessa taidekoulussa, on myös ollut mukana monissa juhlissa ja muistoissa riittää. Itse olen polttanut ahteristani puolet saunajuhlien aikana. Monet tapasivat elämänkumppaninsa koulussa. Jopa vaimoni on opiskellut Pohjoismaisessa taidekoulussa, mutta liekki syttyi välillemme vasta Valandin taidekorkeakoulussa (Göteborgin yliopistoon kuuluva taidekorkeakoulu) , jonne pääsin 1993.

Timing.
Thomas Zornat

Korkeakoulun tarjonta oli kaukana Pohjoismaisen Taidekoulun voileipäpöydästä; anti oli paljon köyhempää. Me jotka olimme käyneet Pohjoismaisen taidekoulun olimme enemmistönä Valandissa ja selvisimme korkeakoulusta hyvin, koska olimme oppineet itsenäisiksi ja myös jakamaan osaamistamme keskenämme.

Kiinnostukseni pedagogiikkaan heräsi opiskellessani Valandissa ja ennen kaikkea pohdin Pohjoismaisen taidekoulun menestystekijöitä. Håkan Carlssonista tuli hyvä ystäväni. Hän oli ennen kaikkea koulun rakenteen ja menestyksen takana vuosina 1986-1992, jolloin toimi koulun pääopettajana.

Myöhemmin olin yhteydessä myös Tage Martin Hörlingiin, joka oli silloin rehtorina Gerlesborgsskolanissa, ja joka oli perustanut Brage konstskolanin ja Pohjoismaisen Taidekoulun. Uskon, että kiinnostukseni koulutusjärjestelmien rakenteeseen, joista keskustelin ennen kaikkea Håkanin kanssa, johti myöhemmin siihen, että Tage halusi kiinnittää minut Gerlesborgskolaniin. Valandin jälkeen minusta tuli koulun pääopettaja ja taiteellinen johtaja, enkä epäröinyt kopioida Pohjoismaisen taidekoulun pedagogiikkaa pienin muutoksin. Kesti neljä vuotta nostaa Gerlesborgskolanista korkeakouluihin pääsevien opiskelijoiden määrä neljästä prosentista 90 prosenttiin.

Ulvahög.
Thomas Zornat

Joitakin vuosia myöhemmin opiskelijoiden olosuhteet muuttuivat, eikä opintotuen saaminen ollut enää mahdollista useammaksi kuin kahdeksi vuodeksi toisen asteen opintoihin. Hakijoiden määrä laski ja heidän valmiutensa heikkenivät ja sisään pääsivät yhä nuoremmat.

Koin, että vierasopettajajärjestelmä ei toiminut enää yhtä hyvin, koska opiskelijat tarvitsivat enemmän turvaa pysyvimmistä opettajista. Taidekoulujen oli yhä vaikeampaa saada uusia opiskelijoita, osaksi poliittisten päätösten johdosta, joiden seurauksena kuvataiteen opetus heikkeni lukioissa, osittain ikäluokkien pieneneminen vaikutti opiskelijamääriin.

Jätin Gerlesborgsskolanin 2005 ja työskentelin sen jälkeen lyhyen ajan lasteni peruskoulun rehtorina. Sen jälkeen aloitin piirustuksen opettajana Stenebyskolanissa. 2007 minut kutsuttiin pääopettajaksi Pohjoismaiseen Taidekouluun. Aloitin suurella ilolla, mutta tehtävä osoittautui vaikeaksi monista syistä. Koulu oli muuttunut tavattoman paljon uusien vaatimusten ja olosuhteiden myötä.

Vuonna 2009 perustin kehysliikkeen Göteborgiin. Olin väsynyt taidekouluihin yhteiskunnan aiheuttamien muutosten myötä taiteilijoiden olosuhteisiin. Tuntui pahalta olla osa uusia taiteilijoita kouluttavaa järjestelmää.

2016 minua pyydettiin koulun johtajaksi KV Konstskolan Folkuniversitetiin, jossa oli jokseenkin toisenlainen koulutusmuoto kuin mihin olin tottunut. Täällä taiteilijan ammattia ei pidetty ainoana tavoiteltavana, vaan opiskelijat halusivat työskennellä muotoilijoina, arkkitehteinä, peliteollisuudessa, vaatesuunnittelun ja muodin parissa.

Tuntui aivan oikealta kehitykseltä tarjota laajempaa koulutusta. Vastasin kyllä kiitos kutsuun. Nyt viiden vuoden jälkeen näen kehityksen taidekoulutuksessa vieläkin laajempana. Kahden vuoden kuluttua KV Konstskolan ja Balettiakatemian toiminnat yhdistetään uudenlaista koulutusta kehittäen ja aloitamme uusia koulutusohjelmia.

Olen työskennellyt taiteilijana ja pitänyt lukuisia näyttelyitä opetustyön rinnalla. Viime vuosina aikaa on ollut vähemmän omalle taiteelle kasvaneiden työvelvollisuuksien myötä, mutta myös siksi, että olen palannut pyöräilyn pariin, ja alkanut taas kilpailla.

Koska seuraava näyttelyni toteutuu ja viimeinen pyöräilykilpa käydään, en osaa sanoa, eikä niihin ole suunnitelmia.

Kirjoittaja on ruotsalainen taiteilija ja pedagogi, joka on opiskellut Pohjoismaisessa taidekoulussa ja toiminut myös koulun pääopettajana. Zornat toimii tällä hetkellä KV Konstskolan Folkuniversitetin johtajana.

Bloggen under Nordiska Konstskolan och lite till – Sport och konst

Efter en idrottskarriär som cyklist sökte jag mig till en folkhögskola med bild & forminriktning. Då visste jag inte vad det skulle innebära eller vad jag skulle göra av en sådan utbildning. Det gick ett rykte om en skola i Finland, Nordiska Konstskolan dit väldigt många konststuderade från Sverige sökte sig till. Eleverna som hade studerat där antogs i stor utsträckning på konsthögskolor i hela Norden och Europa.

Jag sökte till NK och antogs -92. Tiden där var extremt annorlunda med sitt höga tempo med ett gästlärarsystem som innebar att man fick möte etablerade konstnärer från främst hela Norden. Vi som studerade där hade tidigare även studerat på någon annan konstskola som innebar att nivån var väldigt hög från start. Då det var främst elever som hade lång resväg hem så blev många kvar även under loven. Det blev en väldig familjär tillvara där vi umgicks dygnet runt. Det var som ett stenhårt träningsläger, ingen kom för sent till undervisningen och ingen gick hem förrän långt in på kvällen.

Tror att utbildningsystemet med gästlärare som byttes ut veckovis och en huvudlärare som undervisade kortare perioder under året gjorde oss elever väldigt självständiga. Personalen som fanns på skolan under veckorna utöver lärarna blev som våra ”föräldrar” och vänner. De var helt fantastiska!

Har man studerat på NK så har man även varit med om väldigt många fester och minnen, själv har jag ett inbränt ärr på ena skinkan efter en bastufest. Många träffade sina livspartner på skolan. Även min fru har studerat på NK, men året före mig så vår gnista tändes först på Konsthögskolan Valand där jag antogs -93.

Högskolan erbjöd långt ifrån det smörgåsbord som fanns på NK, inslagen var betydligt fattigare. Vi som hade gått på NK var i majoritet på Valand och klarade högskolan bra då vi hade lärt oss driva självständigt och ta del av varandras kunskaper.

Mitt intresse för pedagogik väcktes när jag studerade på Valand och då främst vad som låg bakom framgångsfaktorn på NK. Jag blev god vän med Håkan Carlsson som förmodligen betydde mest för strukturen och dess framgångar under sina år som huvudlärare på NK 1986 - 1992. Senare kom jag även i kontakt med Tage Martin Hörling som var rektor på Gerlesborgsskolan, tidigare grundare av Brage konstskola och Nordiska Konstskolan. Jag tror att mitt engagemang för utbildningsstrukturer som jag diskuterade med främst Håkan ledde till att Tage senare ville knyta mig till Gerlesborgsskolan.

Efter Valand blev jag huvudlärare och konstnärlig ledare vid skolan och tvekade inte på att kopiera NK:s pedagogik med små justeringar. Det tog fyra år att gå från 4 till 90 prosent studerande som antogs till högskolor efter utbildningen.

Några år senare förändrades förutsättningarna för de sökande, att inte längre beviljas studiemedel för mer än två år på eftergymnasial nivå. Det blev färre som sökte och förkunskaperna blev sämre bland de som antogs samt att de sökande blev allt yngre. Jag upplevde att gästlärarsystemet inte blev lika effektivt längre då de studerande behövde större trygghet med mer kontinuerliga lärare.

Det blev allt svårare för alla konstskolor att rekrytera nya sökande, delvis på grund av politiska beslut kring bildämnet på gymnasial nivå samtidigt som ålderskullarna gick ner kraftigt i antal.

Jag lämnade Gerlesborgsskolan 2005 och arbetade därefter som rektor på mina tre barns grundskola en kort period. Därefter började jag som teckningslärare på Stenebyskolan.

2007 blev jag tillfrågad om att börja arbeta som huvudlärare på NK. Med stor glädje kom jag dit men uppdraget var svårt av många skäl. Skolan hade förändrats enormt av alla nya förutsättningar som fanns då.

2009 startade jag upp en inramningsbutik i Göteborg. Jag var trött på konstskolor då samhället hade ändrat förutsättningarna för konstnärer så mycket att det kändes kluvet att vara en del av att utbilda nya konstnärer.

2016 blev jag tillfrågad om att bli skolchef på KV Konstskola Folkuniversitetet som hade en något annorlunda utbildningsform än jag var van vid. Här var inte konstnärsyrket det enda målet utan elever som sökte sig till skolan ville i samma utsträckning arbeta som designer, arkitekter, inom spelindustrin, med kläder och mode m.m. Det kändes helt rätt att utvecklingen skulle vara att erbjuda en bredare utbildning. Jag tackade ja till uppdraget.

Nu efter fem år ser jag utvecklingen med konstutbildningar vara ännu bredare. Om två år slår KV Konstskola och Balettakademins verksamheter ihop för att utveckla sina verksamheter och även starta nya utbildningar.

Som konstnär; Parallell med mina uppdrag har jag arbetat som konstnär och gjort en hel del utställningar.

De senaste åren har jag dock haft mindre tid då mitt uppdrag vuxit men framför allt för att jag återupptog mitt cykelintresse och började tävla igen. När min nästkommande utställning sker och min sista cykeltävling körs finns det inga planer för.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »