DocPoint-festivaalin taiteellinen johtaja ja itsekin dokkariohjaaja, kokkolalaislähtöinen Kati Juurus, pohti viikko sitten dokumenttien merkitystä Keskipohjanmaan haastattelussa.

”Dokumenttielokuva pyrkii olemaan taideteos. Siinä on monia kerronnan tasoja eikä sitä ole puhkiselitetty, se antaa tilaa katsojan omille oivalluksille.” (KP 15.1.)

Juuri tuollainen on Ikuiseen rauhaan, Ville Suhosen filmi Arndt Pekurisesta. Dokumentin kohteesta ei löydy liikkuvaa kuvaa. On ihmeellistä todeta katsojana, miten vanhat valokuvat, lehtileikkeet, kirjeet ja näyttelijöiden kertaamat todistajanlausunnot muodostavat kerran eläneestä merkkimiehestä niin täyteläisen muotokuvan. Oma lukunsa ovat filmin musiikki (Lau Nau eli Laura Naukkarinen) sekä äänimaailma (Pietari Koskinen) – varsinkin huikaisevien loppukuvien taustalla.