Paikallisuutiset

Mietitkö alanvaihtoa? Näin entinen palopäällikkö, parturi-kampaaja ja tuotekehitysinsinööri tekivät ratkaisunsa: "Vaikka se olikin jännittävää ja hurjaa, sitä oli pakko lähteä testaamaan" – Katso video

– Jos palopäällikön asemassa koet, että sinun ei juuri tarvitse ajatella itse, niin asiat eivät ole optimitilanteessa, sanoo turvallisuusinsinööri Marko Hintsala Ylivieskasta

Eräänä päivänäMarko Hintsalan tunnit tulivat täyteen. Jotain oli pahasti pielessä.

Mies oli hyvässä virassa, unelma-ammatissaan jo kolmattakymmentä vuotta. Elettiin aikaa, jolloin pelastustoimi oli siirtynyt Ylivieskan kaupungilta kuntien omistaman Jokilaaksojen pelastuslaitoksen hoidettavaksi. Ylivieskan kaupunkia hän kiittää työnantajana, mutta Jokipelastus ei pääsääntöisesti kiitosta saa.

Pelastusalan opinnoissa usean kurssinsa priimus Marko Hintsala oli edennyt urallaan palopäälliköksi, mutta hän ei pystynyt enää nauttimaan työstään. Työtehtävät tuntuivat ylhäältä päin sanelluilta.

– Jos palopäällikön asemassa koet, että sinun ei juuri tarvitse ajatella itse, niin asiat eivät ole optimitilanteessa. Minä koin, ettei maalaisjärkeäkään tarvitse juuri käyttää.

Jos miettii elämää, niin eihän sitä voi koskaan tietää. Vaikka se olikin jännittävää ja hurjaa, sitä oli pakko lähteä testaamaan. Iida Aho Personal trainer

Erityisen pahalta tuntui se, että työstä oli kadonnut pääfokus.

– Pelastuslaitoksen pääasia on antaa kansalaisille ja yhteiskunnan toimijoille turvallisuuspalvelut. Kaikki muu on toissijaista. Minä kysyn, onko näin toimittu, Hintsala sanoo.

Hän oli panostanut uraansa pelastusopistosta ja armeijasta alkaen. Hintsala näyttää ansioluetteloaan, joka tosiaankin on täynnä täynnä erinomaisia mainintoja. Kuitenkaan valitsija ei pitänyt kokemusta riittävänä, kun Hintsala haki organisaatiossa kolme kertaa uusia virkoja.

– Minulla oli aika paljon kompetenssia eri tehtäviin, joita hain. Työssä pitää päästä eteenpäin, jos on osaamista ja halua.

Hintsala rupesi miettimään, olikohan kaikki tämä tarpeellista. Tämäkö oli kiitos kaikesta sitoutumisesta vuosien ajan, yötä päivää. Oli pakko uskaltaa tehdä muutos.

Harva uskaltaa tehdä täyskäännöksen urallaan. Hintsalan kohdalla muutos oli välttämätön, mutta katkeruutta hän ei tunne.

Vappuna tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun Hintsala lähti Jokilaaksojen pelastuslaitoksesta.

Tyhjän päälle Hintsala ei pudonnut, sillä hänelle oli kertynyt erilaisia kontakteja työvuosien aikana.

– Tiesin, että minulle on ottajia. Se ei ollut hyppy tuntemattomaan eikä se tapahtunut valmistautumatta.

Valintaa helpotti se, että hän oli vuosien ajan perehtynyt öljyntorjuntaan ja kemikaaliturvallisuuteen. Meksikonlahden öljyvahingon aikaan hän sai kuulla tuntemaltaan meribiologilta h mielenkiintoisesta yrityksestä, josta hän ryhtyi ottamaan selvää.

Yritys oli suomalainen perheyritys Knorring Oy Ab, joka täyttää tänä vuonna 132 vuotta. Työntekijöiden pitkät työurat ja johtamistavat herättivät Hintsalan kiinnostuksen.

Hänellä oli tuolloin kaksi muutakin vaihtoehtoa: valtakunnallisen oppilaitoksen opettajan paikka tai asiantuntijan työ vakuutusyhtiön riskienhallintaosastolla. Vaikka enää ei voi joka yö kallistaa korvaansa tutulle tyynylle Ylivieskassa, Hintsala valitsi reissuhommat eli turvallisuusinsinöörin työt asiantuntijana kemikaaliturvallisuuden ja ympäristötekniikan parissa Knorringilla.

– Olen tosi onnellinen. Tämä on mun viimeinen työmatka. Se on nyt niin, ettei mitään tarvitse parantaa, sanoo vuonna 1966 syntynyt mies.

Myös vaimo oli tyytyväinen. Tämä oli jo vuosia sanonut miehelleen, että tee nyt jotain, eihän tuollaista voi katsoa.

– Myös kaverit sanoivat, että nyt jätkä olet tehnyt oikeita asioita. Nyt menee silleen kuin pitää mennä.

Hintsala saa suunnitella työviikonsa itse, ja hänellä liukuva työaika sekä etätyömahdollisuus.

– Työnantaja tukee henkisesti ja fyysisesti. On jatkuva positiivinen vuorovaikutus, molemminpuolinen luottamus ja palaute, keskusteva johtaminen, mitä muuta voi enää odottaa? Jos tämäntyyppistä johtamista olisi enemmän, olisimme maailman onnellisin kansa myös työtyytyväisyydessä, hän miettii.

Hyppy uuteen työhön kaupalliselle puolelle vaati sulattelua ja uuden oppimista. Hintsala muistelee, että hänellä meni puoli vuotta päästä jyvälle uudesta työstä. Pari vuotta hän kuitenkin kipuili sitä, että hän ei ole enää haaveammatissaan yhteiskunnan palveluksessa.

– Jos millään tavalla voin kannustaa siirtymään julkiselta yksityiselle tai toisinpäin, niin sillä, miten paljon arki voi rikastua ja työhistoria voi rikastua. Jos kokonaisterveys voi paremmin, niin miksi ei.

Hänen mielestään ihmiset vähättelevät turhaan omia kykyjään. Omaa työhistoriaa pitää arvostaa ja antaa oma työkokemuksensa muidenkin käyttöön.

– Ratkaisuja pitää uskaltaa tehdä ja luottaa omin kykyihin. Jos saa vaikkapa viideksi vuodeksi hyvän työuran ja vielä työkokemusta sekä työnantaja on hyvä, niin miksi ei.

Vetelissä syntynyt personal trainerIida Aho on vasta 26-vuotias, mutta hän on jo ehtinyt opiskella itselleen uuden ammatin. Yläkoulusta lähtien hän oli kiinnostunut parturi-kampaajan työstä, ja hän valmistui ammattiin Kokkolassa. Vakituisen työpaikan hän sai Ylivieskasta.

Valmistuttuaan lapsuuden unelma-ammattiin Kokkolassa hän sai työpaikan Ylivieskassa. Samoihin aikoihin hän aloitti kuntosaliharjoittelun, josta tuli tärkeä osa elämää.

– Kiinnostuin entistä enemmän hyvinvoinnista ja siitä, miten voisin auttaa ihmisiä hyvinvoinnin parissa ja tavoitteiden saavuttamisesta.

Aho teki parturi-kampaajan töitä viisi tai kuusi vuotta. Työn ohessa hän opiskeli personal traineriksi ja pohti usein ääneen, olisiko syytä vaihtaa alaa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Lopullinen ratkaisu tapahtui yhdessä rysäyksessä. Ruoanlaitosta ja terveellisestä ruoasta kiinnostunut Aho innostui osallistumaan mehun ja smoothien valmistamisen SM-kilpailuihin, mutta hän ei saanutkaan työpaikalta vapaata.

– Se kilpailu tuntui tosi tärkeältä, joten tein päätöksen, että minun on pakko lähteä työpaikasta. Ajattelin myös, että tämä on ehkä merkki siitä, että minun pitää rakentaa uraa hyvinvointialalla.

Aho sijoittui kilpailussa neljänneksi, ja hän sai kokemuksesta uutta rohkeutta. Välit entiseen työpaikkaankin säilyivät hyvinä, vaikka vapaata ei järjestynytkään. Sielläkin kannustettiin uudelle uralle.

– Jos miettii elämää, niin eihän sitä voi koskaan tietää. Vaikka se olikin jännittävää ja hurjaa, sitä oli pakko lähteä testaamaan.

Yrittäjyyteen hän sai oppia yrittäjäkurssilta, jonka aikana hän teki liiketaloudelliset suunnitelmat. Jälkikäteen arvioiden suunnitelmat olivat aika kukkaiset.

– Todellisuudessa ei ollut helppoa päästä niihin tavoitteisiin, joita olin suunnitellut. Ne olivat liian suuret.

Ahon kokemus yrittämisestä on korona-ajan mittainen. Hän tarjoaa henkilökohtaisia pt-valmennuksia, tekee harjoittelu- ja ravinto-ohjelmia, vetää pienryhmiä ja toimii ohjaajana ylivieskalaisessa Kuntokeskus Puntissa.

– Kyllä tällä itsensä elättää, mutta on myös asiakaspaikkoja vapaana. Toisaalta lähiasiakkaita ei voi olla kovin paljon, Aho pohtii.

Personal trainerin työtä voi tehdä myös etänä, joten osa asiakkaista asuu kauempana. Kaikkein antoisinta ovat kuitenkin lähivalmennukset, joissa pääsee tapaamaan asiakkaan. On upeaa huomata valmennettavan oivaltavan, miten jokin kuntosaliliike tehdään oikein.

– Asiakas saa yllättävän paljon lisäbuustia, kun läsnä on ihminen, joka kannustaa, rohkaisee ja on kiinnostunut, Aho tietää.

Asiakashankinta vaatii paljon työtä, varsinkin silloin, kun aloittaa uutena yrittäjänä. Se vaatii aktiivisuutta somekanavissa, erityisesti Instagramissa sekä omien mainosten tekemistä. Personal trainereita on paljon, joten on tärkeää erottua joukosta ja olla vakuuttava.

Aloitettuaan työt Aho yllättyi siitä, kuinka iso osa työstä on tietokoneella työskentelyä. Ohjelmien tekemisessä asiakkaille auttavat uudet tietokonesovellukset, joiden avulla voi myös seurata asiakkaiden edistymistä.

Molempiin ammatteihin sisältyy asiakaspalvelua ja ihmisten kanssa työskentelyä. Parturikampaajan työ tuntui ajoittain hektiseltä, joten nykyään on mukava keskittyä pitkiin asiakassuhteisiin. Vinkkien ja ohjeiden antaminen on myös inspiroivaa.

– Monesti asiakkaan kanssa pitää kokeilla, mikä toimii parhaiten. Asiakkaat myös yleensä innostuvat uusista resepteistä. Yleensähän ihmisillä on ne samat ruoat, mihin jämähtää.

Ahon tavoitteena on saada tunnettuutta ja kehittää omaa yritystä. Lisäkoulutuksen hankkiminenkin on mielessä, mutta se ei ole vielä ajankohtaista.

– Nautin elämästä tässä hetkessä, Iida Aho sanoo.

KokkolalaisenSari Ahon alanvaihto oli monen tekijän summa. Neljänkymmenen ikävuoden rajapyykki lähestyi ja tuotekehitysinsinöörin työt Componentan valimossa Pietarsaaressa olivat muuttumassa reissuhommiksi.

– Sitten oli hulluus elämään. Ei voi aina miettiä rationaalisesti vaan pitää kokeilla asioita, Aho sanoo.

Askarteleminen ja käsityöt olivat aina olleet hyvää vastapainoa työlle. Ahosta myös tuntui, että hän haluaisi työskennellä visuaalisemmassa ympäristössä. Työ sinänsä ei kyllästyttänyt.

– Olen onnellinen, että olen elänyt ja oppinut edellisen työni. Se ei ole sulkeutunut minussa vaan nyt hyödynnän osaamista, jota minulle on karttunut. Ja uudessa työssä sitä karttuu lisää, Aho sanoo.

Seitsemän vuotta sitten Aho otti kaksi isoa askelta kerralla. Hän vaihtoi alaa ja ryhtyi myös yrittäjäksi. Hän perusti Ihan itse -askarteluliikkeen.

– Se oli iso juttu perheelliselle. Olin aina ollut palkkatöissä, joten ansaintalogiikka muuttui ratkaisevasti, Aho kertoo.

Vuoden kuluttua tuli vielä yksi iso muutos, kun Aho osti kokkolalaisen Käsityöliike Katariinan. Samalla askarteluliike laajeni lankakaupaksi. Samaan aikaan Aho vielä opiskeli: hän suoritti yrittäjän ammattitutkinnon ja yrittäjän erikoisammattitutkinnon sekä opiskeli valokuvaamista ja markkinointia.

– Jos teen jotain, haluan siitä mahdollisimman paljon tietoa. Silloin ei ole kiinni perustekemisessä vaan näkee asioita ulkopuoleltakin.

Tänä vuonna Aholla ei ole opintoja menossa. Hän kehittää liikettä asiakkaiden toiveiden mukaan.

Jälkikäteen arvioiden alanvaihto ja yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut niin iso muutos kuin etukäteen kuvitteli.

– Mutta siinä hetkessä, kun tekee muutosta, on vaikea sitä nähdä, Aho sanoo.

Kun kerran tekee ison muutoksen, seuraava ei tunnu enää niin isolta.

– Jos se ei ole oikea steppi, niin voi tehdä seuraavan. Jos ei koskaan pistä kiekkoa päätyyn päin, ei voi nähdä, mitä tapahtuu. Voi jatkaa samaan malliin tai muuttaa suuntaa.

Aho on nyt 45-vuotias, ja yritys on hänen "neljäs lapsensa". Tämä kuvaa sitoutumisen astetta.

– Edelleen olen sitä mieltä, että tämä oli ihan hyvä juttu, vaikka onhan yrittämisessä ollut heikot hetketkin, Aho viittaa ansaintapuoleen.

Hän rohkaisee muitakin välillä miettimään, mitä haluaa elämässä tehdä.

– Eniten harmittelen sitä, että ihmiset harmittelevat omaa olemistaan. Mahdollisuuksia on, ja ne ovat meidän käsissämme, mutta se on ajattelutavasta kiiinni.