tiistai 5.7.2022 | 22:19
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lukijan mielipide: Ruokaturva, yhteinen vastuumme

Su 12.6.2022 klo 17:00

Venäjän hyökättyä helmikuussa Ukrainaan uutisoitiin ukrainalaisten mittaamattomien kärsimysten lisäksi siitä, että Mustanmeren satamissa jäi saarroksiin 300 laivalastillisen verran Ukrainan maanviljelijöiden tuottamaa viljaa. Suuri osa viljalasteista olisi kuulunut kuljettaa Pohjois-Afrikan, Lähi-Idän ja Aasian maihin.

Venäjän ja Ukrainan poistuminen viljamarkkinoilta tekee ison loven etenkin auringonkukan, vehnän ja maissin markkinoihin, yli puolet auringonkukkaöljyn, 40 prosenttia vehnän ja yli 30 prosenttia maissin maailman laajuisesta vientimarkkinasta (Maaseudun Tulevaisuus/30.5.).

Venäjän valloittamilla alueilla Ukrainassa kerrotaan järjestelmällisistä viljavarkauksista, myös satamien varastojen viljasta, 600 000 tn, muun häikäilemättömän ryöstelyn ohella. Sodan pitkittyessä nälänhädän pelätään kasvavan Ukrainan lisäksi maissa, jotka ovat riippuvaisia Ukrainan viljan tuotannosta. Useammalta taholta on todettu, että Putin käy nyt sotaa ihmisten nälällä. Jos taistelut eivät lopu, Euroopan porteille rynnii kohta leivän perässä miljoonia pakolaisia Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta.

Ukrainan kansan kärsimykset ovat valtaisat nyt ja jo historiassa aiemmin monella tavoin. Vuosina 1932–34 Ukraina sai kärsiä holodomorasta, eli keinotekoisesti aiheutetusta nälänhädästä, joka aiheutui pakkokollektivisoinnista, Josef Stalinin ja Neuvostoliiton johdon tarkoituksellisista sortotoimista. Talonpojat pakotettiin luopumaan omista maista. Ukrainalaisia kuoli 3–14 miljoonaa nälkään (Wikipedia). Toisen maailman sodan aikana ukrainalaisten menetykset olivat oma määrätön lukunsa.

Ajat ovat nyt haastavat viljelijöille. Energian hinnan, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden hintojen nousun vuoksi tuotantokustannukset ovat kasvaneet niin voimakkaasti, että turvallisen elintarvikeketjun tulevaisuus, omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat uhattuina.

Jatkuvalla velan lisäämisellä tuotantokustannusten kompensoimiseksi emme voi elää. Ruuan hinnan nostaminen on välttämättömyys tuottajien elinkeinon harjoittamisen mahdollistamiseksi.

Pahiten maailmantilanne iskee kuitenkin köyhiin maihin, joilla ei kustannusten nousun myötä ole kohta enää varaa ruokaan. Samoissa köyhissä maissa ilmastomuutoksen myötä viljelykelpoinen maa vähenee koko ajan.

Ukrainaa, sotaa pakoon lähteneitä ukrainalaisia on autettava edelleen. Ukraina taistelee koko Euroopan demokratian, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien puolesta ja haluaisi tehdä parhaansa muun muassa ruuan tuottajana. Toivottavasti voimakkaasti alkuun lähtenyt auttamisinto ei laimenisi. Meitä kansakuntana on kriisien keskellä autettu.

Inhimillistä hätää on monenlaista Suomessakin, mutta jos vähänkään pysähdymme miettimään yksilöinä ja yhteisöinä, miten korkea elintaso meillä on, meillä on jaettavaa, esimerkiksi yhteisöjen ylijäämäbudjeteissa. Lähellä ja kaukanakin olevaa kaveria ei jätetä. On kyse valinnoista, mihin ja miten varamme käytämme, mikä on välttämätöntä mikä ei. Luksus ei ole tarpeellista eikä tavoiteltavaa.

Rakkaus tulee todeksi sitä jakamalla. Luovuus kukkimaan yhteisessä auttamisessa ja myös siinä, miten saamme omat ruokaan käytetyt rahat riittämään – siemeniä, taimia, marjapensaita voi kasvattaa pienelläkin pihalla, vielä ehtii kylvää ja istuttaa. Samalla lapsetkin oppivat vastuuta. Kotileivonta kunniaan. Laitetaan käsiä ristiin, että Luojamme antaa suotuisat ilmat viljelykasveille ja metsien marjojen ja sienten kasvulle.

Kirsti Siljander,

Kalajoki

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »