tiistai 6.12.2022 | 08:53
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vili Ruuskan äänikolumni: Miten kävisi, jos ylioppilaskirjoitukset toteutettaisiin vain yhdessä osassa?

Su 25.9.2022 klo 06:30

Kuuntele kolumni tästä (kolumni luettavissa kokonaisuudessaan alla):

Syksyn ylioppilaskirjoituksissa käännytään loppusuoralle eli viimeiselle viikolle maanantaina. Tuolloin vuorossa on lyhyt vieras kieli.

Vihoviimeinen kirjoituspäivä on keskiviikko – siis osalla ja tässä tapauksessa uskoakseni hyvin pienellä osalla kokelaista. Tuon päivän tentittävä aine nimittäin on saamen äidinkieli ja kirjallisuus. Kurssin verran pohjoissaamea yliopistossa lukeneena sanoisin, että kieliopiltaan ja sanastoltaan vaikeahko mutta sinällään mielenkiintoinen kieli opiskeltavaksi. Ihan kokeilun arvoinen.

No niin, mainospuheet sikseen. Eräänä päivänä ensimmäistä kertaa elämässäni havahduin miettimään ylioppilastutkinnon konseptia. Se on niin sisäänrakennettu, ettei sitä ole edes tajunnut kyseenalaistaa tai vähintäänkin pohtia vaihtoehtoja. Nyt pohditaan.

Ylioppilaaksihan pääsääntöisesti kirjoitetaan kahdella kirjoituskerralla: abiturienttivuoden syksyllä ja keväällä. Kirjoitukset voi jakaa kolmeenkin kirjoituskertaan, kuten minä aikanani tein. En tekisi toisin.

Mallilla on ehdottomasti vahvuutensa. Ensinnäkin pystyy jakamaan kirjoituksista etukäteen ja niiden aikana syntyvää kuormaa kahdelle kerralle. Ei tarvitse tykittää koko kolmivuotista paperille kahdessa viikossa. Korjaan: tietokoneelle, sillähän ne kirjoitukset nykyisin tehdään...

Kaikkia aineita ei voi eikä kannata kirjoittaa vielä syksyllä, vaan niiden suorittaminen esimerkiksi kurssimäärien takia menee väkisinkin keväälle. Jotkin aineista sen sijaan on realistista suorittaa syksyllä tai jo edeltävän vuoden keväällä. Ei muuta kuin alta pois vain siinä tapauksessa.

Sitten päästäänkin siihen spekulaatioon. Miten kävisi, jos ylioppilaskokeet eli tuttavallisemmin kirjoitukset olisivatkin ainoastaan yhdessä osassa, eli Suomen lukioissa olisi lopputentti?

Seuraavassa virkkeessä olevan sanavalinnan voi ymmärtää oikein tai väärin, otan riskin. Jokainen kirjoituskerta on potentiaalinen häiriötekijä arjen puurtamiselle eli lukujärjestyksen täyttäville kursseille. Ajan takaa sitä, että syksyn ylioppilaskirjoituksiin tehtävä intensiivinen valmistautuminen voi olla pois niiden aikana suoritettavista kursseista. Tämä puolestaan voi vaikuttaa heikentävästi seuraavan kirjoituskerran tuloksiin.

Tietysti voi olla toisinkin, että kirjoitukset rikkovat mukavasti rytmiä ja antavat uutta potkua päivittäiseen tekemiseen.

Mahdollisuudet seuraavan asteen oppilaitokseen pääsyyn tuppaavat paranemaan, jos kirjoittaa enemmän kuin vain pakolliset neljä ainetta – vieläpä hyvin. Niinpä joko tuo lopputentti olisi suoritettava pidemmällä aikajänteellä kuin parissa viikossa tai kirjoitettavien aineiden määrä olisi rajattava. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttäisi korkeakouluhaun tai oikeastaan sen pisteytyksen muuttamista. Siihen emme pysty emmekä siis nyt rupea.

No niin. Kuvitellaan, että lopputentti olisi viiden viikon rypistys. Kurssit olisi tehty aiemmin alta, nyt olisi aika loistaa. Voin kuvitella, millainen painekattila noin pitkä ajanjakso opiskelijalle olisi. Yksittäinen koe on jo jännittävä paikka. Stressin järjestelmällinen lisääminen tilanteessa, jossa lukiolaisten hyvinvointi on laskenut, ei kuulosta järkevältä vedolta.

Vaan olisiko opiskelija henkisesti kypsempi ja tietotaidoiltaan valmiimpi tässä mallissa kokeisiin? Mahdollisesti muttei välttämättä. Jokainen kirjoituskerta on hyvää harjoitusta seuraavaa varten. Sitäkään ei kannata väheksyä.

Suurta johtopäätöstä en osaa vetää. Tyhjyyttään kolisevia kliseitä ei kannata tekstissä viljellä, mutta sellaiseen kuitenkin päätän tämän kolumnin, mitä tulee ylioppilaskirjoituksiin.

Näillä mennään, mitäpä sitä muuttamaan.

#

Kommentoi 2 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »