maanantai 5.12.2022 | 06:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Eilan pläjäykset -blogissa Arina Sainz Borgon Kolmas maa: Romaani vetoaa omituisella kauheudella ja elämisen kiihkeydellä

Eila Rekilä
Ma 26.9.2022 klo 18:00 | päivitetty ma 18:08

Arina Sainz Borgo: Kolmas maa, kääntäjä Satu Ekman. Aula & Co. 2022. 272 s.

Sellainen oli Kolmas maa, raja rajan sisällä, paikka jossa yhdistyivät itäinen ja läntinen vuoristo, hyvä ja paha, taru ja todellisuus, elävät ja kuolleet.

Kirjassa tapahtuu paljon, vaikka itse tarina etenee hitaasti. On kaupunki, jossa vallitsee kaaos ja jota sissit terrorisoivat. On maanomistaja, Alcides Abundio, joka omistaa plantaasit. Abundio tekee yhteistyötä sissien kanssa, määrää kaikesta ja pyörittää pormestaria Aurelio Ortiziaa. On nainen, Vicitation Salazar, joka hautaa kuolleita kielletylle hautausmaalle. Hänen avukseen väen väkisin tulee Augustias Romero, joka haluaa kuolleille kaksosilleen haudan. Vicitation hautaa yhteiskunnan pohjasakkaa, joille ei riitä edes laillista hautapaikkaa. Tarinan loppu on tavallaan onneton, tavallaan onnellinen. Toisille elämän loppu, toisille sen alku.

Kirjan maailma on sekasortoa, tappeluita, tappamista, ihmiskauppaa, sairauksia, kuolemaa ja nälkää. Raakoja kohtauksia on riittämiin. Machetea heilutetaan. Henkien ja kummitusten pelossa ja varassa tehdään paljon pahoja tekoja. Kaikkea ostetaan ja myydään, jopa lapsia. Tautien leviämisen pelko pakottaa ihmiset liikkeelle. Kuvaus kolonnasta kävelijöitä muistuttaa lukijaa oman aikamme vastaavista vaelluksista.

Abundio pakotti ihmiset myymään maitaan. Miehet siirtyivät viljelmiltä palkkatappajiksi tai kuriireiksi. Joskus heille ei ollut tarjolla edes juoksupojan töitä. Äidit ja isoäidit jatkoivat rajan vuoksi tupakanlehtien jauhamista rystyset ja sormenpäät hellinä. Heidän tyttärillään ja tyttärentyttärillään ei ollut yhtään helpompaa: nämä päätyivät rajakyliin myymään salakuljetettua tavaraa tai sillalle perimään rekkakuskeilta tietullia.

Hengissä säilyneistä orvoista tuli pikkurikollisia, vajavaisia sieluja kahden maailman välissä. Lopulta tilanne karkaa käsistä sissien tapettua maanomistajan ja pormestarin häivyttyä.

Sekasortoisesta maailmasta nousee kerronnan edetessä esiin kaksi naista. Angustias, kertoja on sitkeä, vaikeuksiin tottunut kampaaja, jonka kaksoset kuolevat heti synnyttyään. Hänen elämänsä päämääräksi tuli saada kaksoset hautaan. Hän halusi jäädä heidän luokseen, eihän hänellä muuta ollut. Avioliitto haudattiin lasten kera. Mies lähti, tämä surkea Salveiro, renkaanvaihtajan poika.

Visitacion taas on Las Tolvanerasin nainen. Vahva, kova, itsetietoinen. Hän hallitsi luvatonta hautausmaata. Hän hautasi, mutta myös avusti vankilassa, lohdutti ja opetti. Oltiin joko hänen puolellaan tai häntä vastaan. Häntä sanottiin pyhimykseksi ja hämäräkauppiaaksi, mutta hän ei itse asiassa ollut kumpaakaan. Hän vain hautasi kuolleita, vaikka tyttäret kuinka sanoivat, että elävilläkin olisi sanansa sanottavana. Hän julisti omaa sotaansa ja taisteli sekä sisimmässään että ulkopuolellaan lisääntyviä demoneja vastaan.

Kieli on fantastisen elävää, vaikka tarina jota kuvataan ei ole kaunis. Kirja vetoaa omituisella kauheudella ja elämisen kiihkeydellä. Elämä kun voi olla kiihkeätä, vaikka se kaikin normaalein mittarein on epätoivoisen surkeata.

Hiekka hämärsi taivaan ja tuuli kairautui korviin; valitus kumpusi railoista, joita oli revennyt tallaamaamme maahan. Ilmavirta oli eräänlainen varoitus, pölypatsas, pölypatsas joka oli sakea ja vieras kuin hulluus ja tuska. Sellainen oli maailman loppu, matkamme varrelle jääneiden luiden nostattama tomukasa.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »