Ajan tuttua ruokakauppaa kohti. Näen jo kaukaa, että luottoparkkialueeni on melko täynnä ja tutuin b-vaihtoehto täysin tukossa. Pitää puhaltaa hetki ja miettiä, tungenko auton omalle reviirilleni vai kaarranko yllätyssektorille. Siellä olo on vähän kuin eksyneellä. Tämä johtaa myös siihen, että kaupasta poistuessa on unohtanut alkuasetelman ja marssii ostoskassien kanssa hoomoilasena sinne, minne tie yleensä vie. Muistipeli harmaiden autojen täyttämällä parkkipaikalla ei ole aivan sitä mielekkäintä hommaa.

Suurin ongelma on kuitenkin turvallisuudentunteeseen hetkellisesti tullut railo. Rutiinit ovat nimittäin tärkeitä kenelle hyvänsä – ehkä ennen kaikkea juuri nämä pienet ja arkiset. Aina, kun ajan auton vähän kuin automaattisesti tuttuun parkkiin, olen vapaa parkkipaikan valinnan aprikoimiseen käytettävästä prosessista. Isommassa palapelissä se voi olla melko merkittävä säästö aivokapasiteetille. Onhan näitä rutiiniratkaisuja nimittäin enemmänkin.

Kaupassa menen yleensä tiettyyn jonoon, kirjastossa tietylle lainausautomaatille ja jäähallissa istun aina tismalleen samalla paikalla. Kirppiskierroksen aloitan tietystä hyllyvälistä ja tankkaan aina samasta mittarista. Yöt nukun aina tietyllä puolen sänkyä ja istun aina vain toisella puolella ruokapöytäämme. Astioita sentään vaihtelen, koska tiettynä päivänä ja hetkenä haluan tietynlaisen kahvikupin tai pullalautasen.

Rutiineissa on myös se etu, että ne tekevät irrottelut hirveän helpoksi. Ei tarvitse hypätä lentokoneesta tai benjitornista, vaikka niitäkin on tullut tehtyä. Arkea voi freesata ihan sillä, että valitsee kahvikupin kaapista summanmutikassa ja istuukin vastapäiselle penkille. Jos haluaa oikein hurvitella, voi tehdä ruokaostokset toisessa kaupassa kuin normaalisti. Mikäli perheessä on pikkulapsia, voit tarjota heille ilmaisen elämyksen tekemällä koko perheen yön yli -retken oman olohuoneen lattialle siskonpetiin.

Rutiinien rikkominen tuntuu suorastaan seikkailulta! Se on vähän rasittavaa, mutta virkistyttävää. Uranvaihto kannattaa aina silloin tällöin, vaikka rutiineista olisi kuinka leppoisaa pitää kiinni. Maailma avartuu ainakin pikkuruisen verran joka kerta, kun sitä tuijottelee eri puolelta pöytää.