Olisivathan vuodet voineet helpompiakin olla. Eikä nyt viitata pelkästään siihen, että Pohjanmaan lakeuksilla edelleen merkittävänä elinkeinona toimiva turkistarhaus saa jatkuvasti perustella olemassaoloaan. Kritiikin ydin ei ole se, että tarhaeläimiä pitäisi kohdella paremmin.

Ei. Kovin kritiikki lähtee siitä, että turkistarhaus elinkeinona pitäisi lopettaa tyystin. Aika näyttää mitä tapahtuu eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle Fur Free Europe. Ainakin se on ylittänyt aloitteelta vaadittavan miljoonan allekirjoittajan reunaehdon.

Kokkolan Kälviän Ruotsalossa sekä Lohtajalla toimivan Isosaaren Turkis Oy:n yrittäjä Jari Isosaari on tottunut alan arvosteluun. Hän on toiminut neljä vuotta pörssiyhtiö Saga Furs Oyj:nhallituksen puheenjohtajana.

Mennään siihen hieman myöhemmin, mutta kysytään ensin Isosaarelta taloudesta. Yleisessä tiedossa on ollut, että viime vuosien ajan turkisalan yrittäjät ovat olleet melkoisessa ahdingossa.

Viitisen viikkoa on vielä aikaa vuoden ensimmäiseen turkishuutokauppaan Vantaalla. Miltä näyttää?

– Lyhyesti sanottuna nyt näyttää hyvältä. Markkinat on selkeästi heräämässä. Tiedämme sen jo nyt, kun Kiinan koronasulut poistuivat ja ihmiset pääsivät siellä ostoksille. Kiina on meidän päämarkkinamme. Se on vastannut kahta kolmasosaa viennistä. Turkiksia on myyty nyt hyvin joka paikassa. Esimerkiksi USA:ssa turkispukimien myynti on noussut tänä talvena 65 prosenttia. Samoin länsibrändit suosivat tällä hetkellä turkista.

Isosaaren Turkis Oy:llä on tarhoja Kokkolan Kälviällä ja Lohtajalla.

Markku Jokela

Isosaari painottaa, että hän esittää nyt henkilökohtaisia näkemyksiään.

– Tulee huippuvuosia. Se on minun veikkaukseni. Meillä on mielestäni kaikki edellytykset päästä huippuvuosiin. Päästäänkö, sehän on tietysti monen muuttujan alla, mutta minä toivon niin. Meillä on kaikkialla maailmassa tuotantomäärät tällä hetkellä ihan marginaaliset. Sen sijaan muoti suosii nyt eikä markkina ole kadonnut mihinkään.

Ehkä on liikaa sanottu, että Kiinan kysynnän varassa koko elinkeino Suomessa on. Niin se kuitenkin on, että jos "Kiinan kortti" ei ole pelissä, aukkoa ei paikata millään. Koronavuodet sen karusti näyttivät.

Muutama sana tämän vuoden toisena päivänä 51 vuotta täyttäneen Jari Isosaaren tähänastisest taipaleesta turkistarhurina. Kun isoisä aloitti tarhaajana Helsingin olympiavuonna 1952, 20 vuotta myöhemmin syntyneen Jarin ammatti oli samalla ratkaistu.

Nooh, eipä tietenkään ollut. Isä Erkin työtä yrittäjänä päätti Jari joka tapauksessa jatkaa, kun oli jo 7-vuotiaana tarhalla ensimmäisen kerran töitä tehnyt. Liiketalouden tradenomiksi hän valmistui Kauhavan ammattikorkeakoulusta ja luki sen jälkeen vielä kolme vuotta Jyväskylän yliopistossa tietojärjestelmätiedettä, kieliä ja matematiikkaa.

– Lopetin kesken, kun en kokenut sitä enää mielekkäänä. Sanotaan niin, että diskreettinen ja äärellinen matematiikka ei vienyt minua enää mukanaan, Isosaari naurahtaa.

Isosaaren perheeseen kuuluu vaimo ja kolme kouluikäistä lasta. Heistä saattaa löytyä neljännen polven yrittäjä. Vaan ei ole pakko.

–  Jos mahdollisesti joku lapsistamme tahtoo jatkaa, se hänelle suodaan. Mutta ei painosteta, Isosaari painottaa.

– Jokaisen ihmisen pitää tehdä sellaista työtä, jota pitää mielekkäänä. Tämä on niin hullu ala... yrittäminen ylipäätään on tehty Suomessa hankalaksi.

"Hullu" on Isosaaren puheessa varustettu naurahduksella ja kaipaa lainausmerkin ympärilleen. Vaan ei tietysti niin pientä pilaa, ettei... ja niin edelleen.

Jos pelkästään talouden näkövinkkelistä turkisalaa katsoo vaikkapa sitten vuodesta 2014 lähtien, niin syvällä on ehditty käydä. Varsinkin kun syvyyteen vajottiin huippukorkeuksista.

"Olen aina valmis keskustelemaan, kun toinen osapuoli on sillä tontilla, että puhutaan kehittämisestä ja eläinten hyvinvoinnin parantamisesta", Jari Isosaari painottaa.

Markku Jokela

Mennään siis talouteen. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen maailmantaloudessa päätti finanssikriisi. Suomenkin taloudessa alkoivat laihat vuodet. Se ei iskenyt turkisalaan. Päinvastoin.

– Meillähän oli järkyttävän hyvät vuodet 2010-luvun alussa. Vuodet 2010–2013 olivat kuin kultakaivoksia. Isosaaren Turkis Oy esimerkiksi oli vuonna 2013 Kokkolan kymmenenneksi suurin veronmaksaja, Jari Isosaari kuvaa. Vuonna 2013 yhtiön liikevaihto oli 3,3 miljoonaa euroa. Viime vuosina keskimäärin kahdeksan ihmistä työllistäneen firman liikevaihto on liikkunut miljoonan euron tietämissä.

Sitten tuli stoppi. Krimin miehitykseenkö (vuonna 2014) buumi törmäsi?

– Krimin miehitys ei vaikuttanut meille käytännössä mitään. Alalla vain ajettiin tuotantoa liian kauan ylös. Yksinkertaisesti tuotantomäärät suhteessa kysyntään löivät pään kattoon. Kiinan talous alkoi siinä vaiheessa yskimään.

Hyviin ja huonoihin vuosiin on lähes täysin viennistä riippuvainen ala tottunut.

– Keskimäärin alalla on noin seitsemän hyvää ja seitsemän huonoa vuotta. Vuonna 2014 minkin hinta rupesi tippumaan ja 2017 lähti kettu. Pankit ja rahoittajat olivat tottuneet, että se (vaihtelu) kuuluu alaan. Siihen sen sijaan ei oltu totuttu, että korona löi päälle.

Eipä siihen kukaan ollut tottunut koko maailmassa. Turkistuottajien kannalta pirullista oli, että alan normaali sykli oli koetellut yrittäjiä. Tavallisesti koettavan nousun sijaan iskikin sitten maailmanlaajuinen pandemia. Kiinassa lyötiin luukut kiinni. Se oli monille alan yrittäjille melkeinpä siinä. Bisnekseltä putosi pohja.

– Olimme jo valmiiksi heikossa tilanteessa. Siihen tuli korona päälle ja sitten vielä (Ukrainan) sota. Ensin lähti Kiina, mutta venäläiset olivat viime vuonna (alussa) tulossa ostamaan vielä viikko ennen sotaa. Odotimme isoa volyymiä Venäjältä. Vielä sodan alettua sanottiin, että ostajat tulisivat. Juuri kun olivat Vantaalla, tuli tieto pakotteista eikä rahaliikenne enää toiminut.

Isosaari pelkistää karun kolmiyhteyden.

– Ensin normaali lama, seuraavaksi korona ja sitten sota.

Se näkyy myös numeroissa:Turkiselinkeinon tilastot

Vuonna 2013 turkisnahkojen viennin arvo oli ennätyslukemissa eli 810 miljoonaa euroa. Vuonna 2017 se oli lähes puolittunut 430:een miljoonaan euroon. Koronan puhkeamisvuonna 2020 viennin arvo oli enää 167 miljoonaa euroa. Pudotusta huippuluvuista oli 80 prosenttia. Vuoden 2022 tilastot eivät ole vielä valmistuneet, mutta vuonna 2021 tapahtui jo selvää elpymistä, kun viennin arvo oli 362 miljoonaa euroa.

Huomattava pudotus on tapahtunut myös turkisalalta leipänsä tienaavien määrässä. Vuonna 2017 turkisalan suora työllisyysvaikutus oli hieman yli 5 000 (5 035) ja vuonna 2021 3 185 henkilöä. Pudotusta on yli kolmanneksen verran. Turkistiloja (toimipaikkoja) oli Suomessa vuonna 2017 1 015. Vuonna 2021 niitä oli 700. Pudotus on lähes sama kolmannes kuin työllisyysvaikutuksessakin.

Vaan nyt siis näyttää vihdoinkin paremmalta. Palataan siihen lopuksi.

Jari Isosaari odottaa tulevista vuosista huippuhyviä turkisalalle.

Markku Jokela

Sitten asiaan, joka on turkistuotannosta puhuttaessa ohittamaton. Äskettäinen Evijärvellä ilmennyt murheellinen tapaus on turkistarhauksen totaalikiellon vaalijoille taas yksi esimerkki alan käytännöistä. Oikeasti kyse on enemmänkin yhden yrittäjän surullisesta tarinasta. Kyseinen yritys ei ole Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liiton (FIFUR) jäsen. Selvää on, että tällaisia tapauksia alan imago ei kärsisi ainuttakaan.

Epäsäännöllisen säännöllisesti julkisuuteen kuitenkin tulee kuvia tarhaeläimistä, joiden kunto on maallikonkin silmin kehno. Kohtuullista ei tietenkään ole leimata niiden perusteella koko alaa ja jokaista yrittäjää, mutta niin kuitenkin tapahtuu.

Jari Isosaari sanoo olevansa aina valmis keskustelemaan tarhauksen vastustajien kanssa.

– Meidän alamme on aina valmis kiihkottomasti keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa epäkohdista, tuotantoeläimien olojen kehittämisestä ja parantamisesta.

Siinäpä se juuri onkin. Osa ihmisistä pitää epäeettisenä eläimien pitämistä häkissä, kun näiden eläimien kasvattamisen tavoitteena on tuottaa puhtaasti ylellisyystarvikkeita. Ihminen ei tarvitse turkiksia, mutta verrattuna muuhun kotieläintuotantoon ihmisen on pakko syödä...

Tästähän kovin kritiikki lähtee?

– Siitä se lähtee ilman muuta ja ymmärrän sen kritiikin. Sehän ei ole meidän vikamme, jos turkista halutaan laittaa jonnekin huonekaluihin tai käsilaukkuihin tai kenkiin eli käytetään somisteena. Peruslähtökohta on ollut kuitenkin täysin toinen. Ei ole lähdetty tuottamaan mitään luksusta, vaan tukemaan ihmisiä kylmillä alueilla. Tälläkin hetkellä jossain osissa Siperiaa tai Mongoliaa on niin kylmää, että näillä alueilla synteettinen tekstiili ei toimi.

Eikö asetelma kuitenkin ole kuin Rudyard Kiplingin kuuluisassa runossa todetaan: "Itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä ne kaksi koskaan kohtaa..."?

– En halua esittää sitä noin. Olen aina valmis keskustelemaan, kun toinen osapuoli on sillä tontilla, että puhutaan kehittämisestä ja eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Emme ole alalla missään tapauksessa sulkeneet pois vuorovaikutteista keskustelua.

Miten voi keskustella vuorovaikutteisesti, jos toinen osapuoli on sitä mieltä, että koko toiminta on epäeettistä ja se pitää lopettaa?

– Silloin ollaan tietysti liian kaukana toisistamme. Kyllä–ei-inttäminen on turhaa. Ei se ryhmä, joka vaatii tarhauksen kieltämistä ole kuitenkaan kovin suuri.

Juuri tuota asiaa selvitetään säännöllisesti. Katsotaanpa.

"Ensin normaali lama, seuraavaksi korona ja sitten sota", Jari Isosaari pelkistää turkisalan vaikeat vuodet.

Markku Jokela

Marraskuun lopussa (25.11.) julkaistiin Taloustutkimuksen tekemä mielipidemittaus, jonka mukaan joka kolmas suomalainen kieltäisi turkistarhauksen 5–15 vuoden siirtymäajalla. Runsas kymmenes kieltäisi sen mahdollisimman nopeasti. Hieman runsas kolmannes puolestaan sallisi tarhauksen jatkuvan, jos eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.

Animalian ja Oikeutta eläimille -järjestön tilaaman vuotuisen gallupin kohderyhmä ovat 15–79-vuotiaat Manner-Suomessa. Kyselyyn osallistui loka-marraskuussa 1 002 vastaajaa.

FIFUR puolestaan julkisti viime keväänä (2.6.) mielipidetutkimuksen, jonka senkin oli tehnyt Taloustutkimus. Vastaajien määrä oli lähes täsmälleen sama (1003). Sen mukaan 50 prosenttia vastaajista ilmoitti suhtautuvansa erittäin tai melko myönteisesti kotimaiseen, sertifioituun turkiseläinkasvatukseen.

”Turkisalaa koskevissa väestötutkimuksissa tulee erilaisia tuloksia kysymyksien asettelusta riippuen. Mielestämme FIFURin teettämien väestökyselyiden kysymyksenasettelu on objektiivisempi”, toiminnanjohtaja Marja Tiura totesi FIFURin tiedotteessa.

Kuvaavaa "idän ja lännen erolle" on, että kun sama tutkimuslaitos selvittää samaa asiaa eri osapuolien toimeksiannosta, tulokset vaikuttavat tukevan kummankin näkökantaa. Epäilemättä kysymyksien asettelulla on merkitystä.

Siitä sentään vallinnee yksimielisyys, että turkistarhaus on elinkeino, joka jakaa voimakkaasti kansalaisten näkemyksiä.

Monessa Euroopan maassa turkistarhaus on joka tapauksessa kielletty. Jari Isosaari tosin huomauttaa, että monissa täyskieltomaissa turkistarhaus on ollut hyvin marginaalinen elinkeino tai on suorastaan kielletty sellaista, mitä ei enää ole ollut olemassakaan.

Suomalaisen turkistarhauselinkeinon kannalta lähiajan suurin haaste lienee sittenkin taloudessa. Siinä kokonaisuudessa taas Kiina on korvaamaton tekijä.

Maaliskuu antaa ensimmäiset merkit, onko koronan ja Ukrainan sodan pidentämän tunnelin päässä näkyvissä vihdoinkin valoa.

Olisi melkein pakko olla.

//Otsikko muutettu 2.2. klo 13.21//