Poliisi tiedotti keskiviikkona, että katujengien toiminta pääkaupunkiseudulla on vakiintumassa. Poliisijohtaja Sanna Heikinheimo Poliisihallituksesta kertoi, että myös muissa isoissa kaupungeissa, kuten Turussa, Tampereella ja Oulussa, on merkkejä katujengitoiminnan aktiivisuudesta. Toiminta ei ole näissä kaupungeissa ainakaan vielä vakiintunutta ja laajaa. Ilmiöön kannattaa kuitenkin suhtautua vakavasti, ja puuttua siihen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Jengeillä on myös tunnistettu kansainvälisiä yhteyksiä. Oven takana odottavat vielä vahvemmat toimijat, joilla on käyttöä syrjäytyneille nuorille.

Näitä nuoria tarvitsee myös suomalainen yhteiskunta. Jos ymmärtäisimme satsata varhaiskasvatukseen, moni jengiläinen jäisi "syntymättä". Opettajat toivovat, että kouluihin saataisiin lisää aikuisia. Jo koulunkäyntiohjaajat auttaisivat tilannetta. Jos jokaisessa luokassa olisi opettajan lisäksi vielä toinenkin aikuinen, tilanne helpottuisi. Onko meillä varaa jättää satsamatta alkuopetukseen ja varhaiskasvatukseen ja maksaa sitten huomattavasti suurempaa laskua, kun nuori alkaa olla yhteiskunnan tavoittamattomissa?

Katujengeihin ja nuorisorikollisuuden taustoihin ovat ottaneet voimakkaasti kantaa julkisuudessa muun muassa Aseman lapsien tiimipäällikkö Heikki Turkka ja HelsinkiMission Aggredin Petri Salakka. Molemmilla on valtavan pitkä kokemus ja myös ymmärrys nuoria kohtaan. Turkka on todennut, että nuorisorikolliset ovat lähestulkoon aina "oman elämänsä uhreja". Heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan ovat puuttuneet turvaa ja hyväksyntää tarjonneet aikuiset. Myös koulumaailmassa nämä nuoret eivät ole tulleet hyväksytyksi omana itsenään tai osaamisensa kautta.

Valtaosa katujengeihin kuuluvista henkilöistä on toisen tai ensimmäisen polven maahanmuuttajia. Suurin osa heistä on syntynyt Suomessa tai heillä on Suomen kansalaisuus. Olisi hyvä katsoa viimeistään nyt peiliin, ja miettiä, mikä meni pieleen heidän integroinnissaan.

Turkka on ollut myös mukana nuorten katusovittelussa. Hänen mukaansa sinne tuodaan usein ”vaikeimmat tapaukset”, eli nuoret, joilla on ankean lapsuuden lisäksi jotain erityispiirteitä, kuten nepsy-vaikeuksia (neuropsykiatrisia vaikeuksia) tai kehityshäiriöitä. Vaikka viikolla keskusteltiin vakavasta jengiytymisongelmasta, niin katusovittelussa valtaosassa tapahtuneesta on nuoruuden tyhmyyttä ja kavereiden edessä esittämistä. Tämä ei luonnollisestikaan lohduta väkivallan kohteeksi joutunutta, ja tavoitteena onkin näyttää tekijälle, miltä uhrista tuntuu.

Syrjäytyneille nuorille olisi pidettävä ovea avoinna yhteiskuntaan. Ajatus siitä, että vankila panisi hylätyt nuoret ruotuun, on tuuleen huutamista.