tiistai 12.11.2019 | 02:37
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Kolumni: Kulttuuri on vaarallista - mutta kenelle?

Ma 21.5.2018 klo 15:23

Luin juuri Lauri Vahtren kirjan Absurdin suurvalta. Siinä selvisi esimerkiksi, että saksofoni oli Neuvostoliitossa kansanvihollisen soitin. Kun kuvittelee ilmeettömiä pukumiehiä pohtimassa, mikä soitin kuvastaa kommunismin ylvästä tulevaisuutta ja mikä ei, absurdi on todella sana, joka tulee mieleen.

Kielletyt soittimet eivät ole vain menneisyyttä. Taustatiedoksi eilen kulttuurisivuilla ilmestyneeseen vanhoillislestadiolaisten Kill Carmen -boikottia käsittelevään juttuun hankin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) julkaiseman kirjan "Musiikin lahja". Olli Rantala kirjoittaa yhdessä tekstissä, että millä tahansa soittimella voi musisoida uskonnon mukaisesti tai sitä vastaan. Mutta "haitari mielletään vielä osin tanssitilaisuuksien soittimeksi. Näihin tilaisuuksiin uskovaiset liittävät totutusti sekä sopimattoman musiikin että väärät elämäntavat."

Kirja on julkaistu neljä vuotta sitten.

Ylhäältä ohjatuissa järjestelmissä - olivatpa ne poliittisia tai uskonnollisia - taiteen on palveltava järjestelmää tai oppia. Vanhoillislestadiolaiset eivät käy teatterissa tai elokuvissa. Musiikissa he hyväksyvät uskonnollisen musiikin lisäksi pääsääntöisesti vain klassisen ja kansanmusiikin - siis suomalaisen. Espanjalainen on ilmeisesti oma lukunsa.

Monessa muussakin uskonnossa on järjettömiä ja ristiriitaisia kulttuurilinjauksia, enkä rupea niitä tässä enempää ivaamaan. Uskonnonvapauden nimissä jokainen saa ajatella, mitä haluaa. Vastustan kuitenkin sitä että nuoria pidetään typerinä. Että heiltä viedään vapaus ajatella itse.

Syy vapauden rajoittamiseen on selvä. SRK:n tiedottaja Olli Lohi sanoi Ylen 30.4. ilmestyneessä jutussa, että vanhoillislestadiolaiset eivät osallistu oopperoihin, koska niissä esiintyy teemoja, jotka ovat ristiriidassa Rauhanyhdistyksen opetuksen ja ajattelun kanssa. "Ne tuottavat sisäistä ristiriitaa."

Lohi on oikeassa. Mutta hän jättää sanomatta sen, mitä sisäisestä ristiriidasta seuraa: oma ajattelu.

Mitä mieltä minä tästä olen? Onko tämä oikein vai väärin? Miksi minusta tuntuu tältä? On kulttuuriteko, että nuori altistetaan tällaisille kysymyksille. Eikä se ole vaarallista - ihmiselle. Aate on sitten jo ihan toinen asia.

Kaatuihan Neuvostoliittokin.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan kulttuuritoimittaja

#