Paikallisuutiset

"Heiltä voi puuttua raaja tai kaksi" – Vaaroista huolimatta Matti Nikkilä palaa maailman sota- ja kriisialueille aina uudestaan

Tienvarsipommin jälkeen ihmiset makaavat pahasti haavoittuneena pölyisessä maassa. Terroristijärjestö Al-Shabaab pitää huolen siitä, että autopommi-iskut, salamurhat ja aseelliset konfliktit ovat jatkuvasti osa Somaliassa asuvien ihmisten arkipäivää. Samalla niistä tulee myös osaMatti Nikkilän elämää.

Kaustiselta lähtöisin oleva Nikkilä on työskennellyt maailman sota- ja kriisialueilla vuosikymmeniä. Tutuiksi ovat tulleet niin Bosnia ja Afganistan kuin Libya ja Ugandakin. Vaaroista huolimatta Nikkilä palaa kriisialueille aina uudestaan.

– En tiedä osaisinko enää tehdä muutakaan, mies toteaa Kokkolan kotinsa keittiössä ennen Kenian lentoaan.

Ensimmäisen YK-komennuksensa Nikkilä suoritti Libanonissa vuonna 1992. Hän toimi joukkueenjohtajana vuoden ja kaksi viikkoa. Sen jälkeen hän tapasi vaimonsa Riitan.

Pariskunnan lapsi oli puolivuotias, kun Suomi osallistui Nato-operaatioon Bosniassa. Vaimon suostumuksella Nikkilä lähti kuljetusjoukkueen johtajaksi.

– Mosambikiin päädyin Suomen ulkoministeriön lähettämänä, kun Suomi ei allekirjoittanut Ottawan miinakieltosopimusta, vaan lupasi sen sijaan avustaa muita maita miinojen raivaamisessa, Nikkilä kertoo.

Afganistanissa Nikkilä työskenteli siviilien ja sotilaiden yhteistyön parissa. Samalla hän lähetti ansioluettelonsa maamiinoja raivaavalle Danish Demining Groupille (DDG), ja päätyi Kabuliin heidän tekniseksi neuvojakseen.

Sen jälkeen hän ehti työskennellä muutaman vuoden Suomessa rekkakuskina ja sairaankuljettajana, Libanonissa sotilastarkkailijana sekä DDG:n operaatiopäällikkönä Ugandassa, Sri Lankassa ja Libyassa.

– Sitten DDG ryhtyi karsimaan lomia ja ottamaan palkasta veroa yhteiskassaan. Niinpä etsin muita töitä.

Nyt Nikkilä työskentelee voittoa tavoittelemattoman Bancroft Global Developmentin operaatiossa Somaliassa. Lääkintämiehen työt alkoivat lokakuussa 2013 ja vaihtuivat vuoden 2015 alussa ilmalääkintäkoordinaattorin työksi.

Nikkilän ja tämän tiimin tehtävänä on lennättää YK:n lääkintähelikopterilla Al-Shabaabia vastaan taistelevien African Union Mission in Somalian, Somali National Armyn, Somali Police Forcen sekä YK:n haavoittuneet, sairaat ja kuolleet sotilaat Somalian maakunnista pääkaupunki Mogadishuun.

– Se on sotkuista touhua, sillä sotilaat haetaan suoraan taistelukentältä. He ovat maanneet pitkään liassa ja pölyssä ja heiltä voi puuttua raaja tai vaikka kaksi, Nikkilä kuvailee.

Kuolemaan hän on oppinut suhtautumaan niin, että yksikään menehtyneistä ei ole koskaan tullut miehen uniin.

– Tiedän, että koko tiimi on tehnyt parhaansa, ja jos ihminen ei siitä huolimatta pysy hengissä, on hänen aikansa lähteä.

Tässä kuvassa harjoitellaan, mutta tositilanteessa on muistettava, että omia kykyjään ei pysty ylittämään. Kaikkia ei pysty auttamaan, vaikka kuinka haluaisi.

Vaikka Nikkilä ei pelkää, hän tiedostaa sen, että sotatoimialueella on aina omat vaaransa. Al-Shabaab on kuitenkin terrorijärjestö, joka pitää esimerkiksi YK:ta vihollisenaan.

Nikkilä on ollut Libanonissa israelilaisten tykkitulen vaikutusalueella, autosaattueessa tienvarsipommien räjähtäessä ja Somaliassa tulitaisteluissa. Silti hän lähtee puolen tunnin varoitusajalla sinne minne käsketään.

– Kerran hain helikopterilla neljää haavoittunutta, joista yksi oli kriittisessä tilassa, sekä yhtä ruumista. Tulin takaisin 16 haavoittuneen ja yhden ruumiin kanssa.

Työ vaatiikin ennen kaikkea sopeutumiskykyä. Pitää tulla toimeen sekä stressin, ilmaston että erilaisten kulttuurien kanssa.

– Ennen suomalaisilla sotilailla oli tapana mennä saunaan ja puhua siellä asiat halki. Nyt tarjolla on onneksi paljon muutakin apua.

Mogadishu sijaitsee aivan päiväntasaajan tuntumassa. Lämpötila keikkuu aina 30 asteessa, ja sadekaudet tulevat jos ovat tullakseen.

Bancroft Global Developmentin leiri on rakennettu Mogadishun lentokentän ympärille. Aidatulle alueelle pääsevät vain työntekijät.

– Kaupungille ei voi lähteä kahville, sillä leirin ulkopuolella pitää aina liikkua panssaroidulla ajoneuvolla.

Nikkilä asuu merikontin puolikkaassa, jonne mahtuu jääkaappi, sänky, pöytä ja ilmastointilaite. Ruokaa saa kolme kertaa päivässä. Baarin ja grillialueen lisäksi leiristä löytyy sauna.

– Ostimme kiukaan Nairobista tuhannella taalalla, mutta se hajosi heti. Nyt meillä on kiuas, jonka hitsasimme itse panssariteräksestä.

Nikkilä on opettanut osan tiimistään saunomaan ja tulee muutenkin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

– Pitää vain muistaa kommunikoida oikein. Joillekin voi sanoa käskyt suoraan kuten suomalaisille, mutta jos vaikka ranskalaista pyytää kehnolla englannilla kävelemään eteenpäin ja kääntymään oikealla, hän kävelee taaksepäin ja kääntyy vasemmalle, mies naurahtaa.

Yleensä Nikkilä on komennuksella kahdesta neljään kuukautta. Lomalla hän palaa Suomeen.

– Minulla on kaksi kotia, mutta tukikohtani on täällä tytärteni ja vaimoni luona.

Toisinaan työt tulevat kuitenkin Nikkilän mukaan, vaikka hän kuinka yrittää jättää ne Afrikkaan. Mies on hypännyt ravintolassa ilmaan kylmiön oven paukahtaessa ja heittäytynyt maahan kuulleessaan Kaustisen kansantaiteenkeskuksen rakennustöiden räjäytyksen.

Kaikki ongelmat asettuvat Suomessa kuitenkin oikeisiin mittasuhteisiin.

– Ei tulisi mieleenkään valittaa jätehuollosta tai hyökätä aurakuskien kimppuun. Tietkin ovat täysin käyttökelpoisia, sillä niissä ei ole sellaisia lätäköitä, joista vesi loiskuu konepellille.

Somaliassa on ollut sota 90-luvun alusta lähtien. Silti koko konflikti on melko unohdettu eikä se ylitä Suomessa uutiskynnystä kuin harvoin. Nikkilä on edessä vasemmalla.

Torstaina Nikkilä lensi Nairobiin ja saapui Mogadishuun eilen. Hän ei osaa vuosienkaan pohtimisen jälkeen sanoa tarkasti, mikä hänet saa lähtemään.

– Kai tämä vain sopii minulle. Saan tehdä työtä, jota vain harvat ovat valmiita tekemään ja auttaa ihmisiä, jotka ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin.

Konflikteja riittää varmasti myös tulevaisuudessa, joten Nikkilä ei ole vielä harkinnutkaan eläköitymistä. Hän aikoo jatkaa niin kauan kuin työ tuntuu mielekkäältä.

Nykyään mies työskentelee hallintopuolella eli suunnittelee tiiminsä lomia ja lähettää raportteja YK:lle. Kentälle hän pääsee kuitenkin riittävän usein.

– Ei se ole enää tämänikäiselle ukkelille herkkua hytkyttää seitsemän tuntia helikopterissa, hän naurahtaa.