Paikallisuutiset

Kalman katku on sitkeä, mutta polttoöljy vie siitäkin voiton - Hajuja poistetaan ionisaattorilla ja savukoneella

Otsonointi ja ionisointi - termit kuulostavat tieteisfiktion sanastolta, todellisuudessa kummatkin ovat hajunpoistomenetelmiä.

Luultavasti tunnetuin hajunpoistomenetelmä on otsonointi. Ammattilaisen toteuttama otsonikäsittely on nopea hajunpoiston tapa, ja otsonaattoreita vuokrataan yleisesti myös kuluttajakäyttöön. Otsonaattorin käytöllä on kuitenkin myös haittapuolensa: otsoni on terveydelle haitallista, se ärsyttää keuhkojen limakalvoja ja vaurioittaa keuhkokudosta. Lisäksi otsonoinnin sivutuotteena saattaa aiheutua muitakin haitallisia yhdisteitä. Kaikki eivät olekaan vakuuttuneita otsonoinnin sopivuudesta hajunpoistoon.

- Itse en suosittele käyttämään otsonointia missään. Hajunpoistomenetelmänä se on out, tilalle on tullut paljon turvallisempia menetelmiä, erikoispuhdistus ja -siivoustuotteiden maahantuontiin ja myyntiin erikoistuneen ASTQ Supply Housen toimitusjohtajaAsko Seppälä jyrähtää.

- Otsonaattori voi tuottaa valtavia otsonipitoisuuksia. Emme suosittelekaan otsonointia sen hallitsemattomuuden takia, tai korkeintaan hallituissa olosuhteissa esimerkiksi kontissa, hän lisää.

"Haju ei ole ihan lähtenyt, kun ruumisnesteet ovat imeytyneet betoniin. Kuivausasiantuntija Juhani Rantala, VV-Kuivaus Oy

Niin otsonointi, ionisointi kuin myös hajunpoistoon niiden lisäksi käytetty savutusmenetelmä perustuvat hajuja tuottavien molekyylien hapettumiseen. Ionisaattorikin voi tuottaa otsonia vähäisissä määrin, mutta selvästi otsonaattoria vähemmän. Otsonaattori tuottaa ilmaan otsonia UV-valon, kylmäplasman tai koronapurkausmenetelmän avulla.

- Ionisaattorissa on plasmageneraattori, joka muuttaa sen läpi virtaavien hajumolekyylien rakennetta ja varaa niitä sähköisesti, Seppälä kertoo.

Myös ”savutus” on osaltaan syrjäyttänyt otsonointia. Siinä vaikuttavaa ainetta - kuten vetyperoksidia - levitetään ilmaan erittäin hienojakoisena aerosolina, ei siis oikeana savuna. Vaikuttavan aineen lisäksi kantoaineena on tavallista teatterisavua, eli savukoneissa käytettävää propyleeniglykolia.

- Savutuksessa pisarakoko on älyttömän pieni, sen takia se näyttää savulta ja sen ansiosta sillä on myös hyvä tunkeutuvuus, VV-Kuivauksen kuivausasiantuntijaJuhani Rantala toteaa.

- Yhden pisaran koko on vain 10-20 mikronia. Yhdessä kuutiossa ilmaa on pisaroiden pinta-ala monen jalkapallokentän verran, Seppälä lisää.

Hajunpoiston kannalta käytettävää menetelmääkin olennaisempaa on poistaa hajun varsinainen aiheuttaja mahdollisimman tehokkaasti ennen käsittelyä. Esimerkiksi kosteusvaurioita hajunpoisto ei korjaa.

- Jos vaikkapa tulipalossa on nokeentunut jokin, pitää palaneet puut ja noki poistaa ennen kuin on edes minkäänlaisia mahdollisuuksia poistaa hajuja, Rantala sanoo.

Toisinaan hajulähteen poistossa joudutaan menemään hyvinkin äärimmäisiin keinoihin, esimerkiksi kalman haju saattaa olla pahimmillaan sitkeä poistettava. Rantala kuvaileekin sitä pahimpien hajujen ”ylivoimaiseksi ykköseksi”.

- Muutamia tapauksia on tullut vastaan, joissa haju ei ole ihan lähtenyt, kun ruumisnesteet ovat imeytyneet betoniin. Näissä tapauksissa onkin jouduttu poistamaan osa betonilaatasta ennen kuin hajut on saatu pois, Rantala toteaa.

Huokoiset materiaalit ovat hajunpoiston kannalta erityisen hankalia. Myös jotkut hajunaiheuttajat voivat olla hyvin hankalia.

- Polttoöljy on yksi sellainen, että siinä ei auta mikään, menee purkuhommiksi. Öljyvahingolle jos joku tahtoo hajunpoistoa, en lähde edes yrittämään, Rantala toteaa.