Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Mennä viikolla sain ilon ja kunnian vierailla eduskunnassa. Miten lie on mennytkään kaikki nämä vuodet, ettei ole tullut käytyä? No nyt on. Käyty.

Hyvästi sokkeloinen talohan se on, näin ensikertalaiselle. En muistanut, mistä oli käännyttävä ja minne olin menossa, eksyä pärähdin yläkertaan, siivouskomeroon sekä vessareissulla, onneksi sain ministeritason ohjeistusta, että ylipäätään osasin ulos.

Tottakai suuren vaikutuksen teki täysistunto. Medialehterillä tunsin toimittajien joukossa oloni kotoisaksi. Alhaalla istuntosalissa alkoi ensimmäinen istunto, ensimmäinen aika monelle, nimittäin vasta valitun kansanedustajiston riveissä on yli 80 ensikertalaista.

Erkki Tuomioja piti nimenhuutoa, edettiin aakkosjärjestyksessä. Kunkin nimen kajahdettua kansanedustaja vastasi kuuluvalla äänellä – Läsnä ( tai "täällä" tai paikalla ja humoristisin väki kajautti kirkkaasti – Olen)

Päästiin itse päivän epistolaan, oli aika aloittaa äänestys puhemiehestä. Kansanedustajat järjestäytyivät jonoihin, ja vuoron perään nimensä kuultuaan kukin vuorollaan kävi pudottamassa hopeiseen maljaan lippusen, mihin oli oman ehdokkaansa nimen piirtänyt. Kun jokainen nimi oli sanottu ja jokainen lippunen hopeamaljaan pudotettu alkoi äänten lasku. Laskijoiksi oli valittu muutama kansanedustaja.

Ääntenlaskun alettua kansanedustajat saivat hengailla miten parhaakseen katsoivat. Puheensorina valtasi salin, kansanvalitsemat vaihtoivat kuulumisiaan vanhojen tuttujen joukossa ja tekivät tuttavuutta uusien kanssa. Huomasin, että ainakin uutena eduskuntaan valitun Pirkka-Pekka Peteliuksen seuraan oli tunkua. En osaa huulilta lukea, mutta melkoisella varmuudella PPP rustasi ainakin muutamat nimikirjoitukset kollegalleen kotiin viemisiksi. Ovella kävi ramppaus, sillä taisi usean rakkoa painaa vasta juodut kahvit tai silkka jännitys, joka juoksutti vessaa kohti, olihan juuri joutunut sanomaan kollegojen edessä ensimmäisen julkisen sanan: ”Täällä”.

Eipä aikaakaan kun äänet oli tarkkaan laskettu, muutamaa hajaääntä lukuunottamatta Antti Rinne valittiin puhemieheksi. Se mikä oli kummastuttavaa, oli se, että kaksi ääntä hylättiin. Kahteen lappuun ei oltu osattu laittaa oikein nimeä. Se mikä ohkasesti hämmensi, oli ajatus siitä, että oletettavasti eduskunnassa täytyy osata tehdä monimutkaisempiakin asioita, kuin nimen lappuun rustaamista. Että jos ei mokomasta selvitä, niin hmm… Toisaalta, menköön jännityksen piikkiin.