tiistai 4.10.2022 | 03:51
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Kristian Sundqvistin kolumni: Takavuosina oli suomalaisille tarjolla vuolasta uutisvirtaa monilta mantereilta – Eikö maailma enää finskejä nappaa?

Ma 11.7.2022 klo 06:30 | päivitetty ma 12:36

Kävinpä tsaarinaikaisen kotimme vintillä aarteenetsintäretkellä. Vanha kansa ei heittänyt mitään pois ja samaa vikaa on nykyisillä asukeilla.

Tällä kertaa mukaan tarttui 1960-luvun Helsingin Sanomat ja saman aikakauden Jallu. Jälkimmäinen yllättää journalistisen sisältönsä määrällä, mutta Hesarin sivuilta se vasta iso havainto löytyi.

Perjantaina lokakuun 13. päivänä vuonna 1967 Hesarissa oli 31 ulkomaanuutista. Aiheet tulivat pääosin Euroopan ulkopuolelta.

Ranskalainen marxisti oikeudessa Boliviassa, Flosy ja NLF sopimukseen Etelä-Arabian hallinnasta, 700.000 kodittomaksi Itä-Intiassa, vahvistus Thomsonin Rhodesian-matkaan, vaarat uhkaavat Geneven kollikissoja, evakuointi alkoi tulva-alueella Buenos Airesissa. Kertoopa eräs kahden palstan otsikko, että "Guevara surmattiin vangitsemisen jälkeen".

Eivätpä uutiset ennenkään olleet aina hyviä, mutta ainakin niitä oli paljon.
Kristian Sundqvist

Ei suomalaisessa mediassa enää ollenkaan tuollaisella kattavuudella maailman asioita seurata. Ei mahtavassa Hesarissa eikä muuallakaan. Joskus oli maakuntalehdilläkin omat ulkomaantoimitukset. Toimittajalegenda Rauli Virtanen kertoo muistelmissaan ensimmäisestä työpaikastaan Etelä-Suomen Sanomissa, jonka ulkomaantoimituksessa oli toimittajille jaettu omat maailmanlohkonsa seurattaviksi.

Nyt seuraa mutua, mutta tuntuu, että vielä 1980- ja 90-lukujen Suomi oli nykyistä kiinnostuneempi maailmasta. Noihin aikoihin olivat esimerkiksi karttapallo ja sellainen maailmankartta-kirjoituspöytätabletti lastenhuoneiden vakiokalustoa, tätä nykyä ne ovat meidän keski-ikäisten nostalgiaesineitä.

Mutta kaikkihan on nykyään netissä? Niin on, mutta kuinka moni niitä maailman tapahtumista kertovia englanninkielisiä uutisjuttuja esimerkiksi BBC:n sivuilta lukee verrattuna siihen, että niitä yhä olisi suomalaissa uutismedioissa? Tai kuinka moni lapsi etsii verkosta maiden rajoja ja maanosien muotoja ja kiehtovia paikannimiä verrattuna siihen, että ne olisivat kotona läsnä joka päivä?

Onpa Afrikka suuri. Tällaisia asioita ei tule helposti havainneeksi, ellei katso karttapalloa.
Kristian Sundqvist

Vintiltä bongattu vanha sanomalehti saati karttapallonostalgia eivät ole tieteellisimpiä todisteita sille, että muu maailma kiinnostaa suomalaisia nykyään vähemmän kuin ennen. Toisaalta esimerkiksi se, että suomeksi ei maailman tapahtumien uutissähkeitä takavuosikymmenten malliin enää tuutata on kylmää faktaa. Puolen miljardin euron budjetilla operoivan Ylen verkkosivujen ulkomaat-osio häviää 1960-luvun Hesarille tällä sektorilla aivan pystyyn.

Kun poliittisessa keskustelussa puhutaan sisäänpäin kääntymisen vaaroista ja impivaaralaisuudesta viitataan yleensä perussuomalaisuuteen ja maahanmuuttovastaisuuteen. Ehkä kyse on laajemmastakin ilmiöstä, siitä, että nykyään niin kovin rikas ja yltäkylläinen Suomi ei enää niin piittaa, mitä etenkään Euroopan ulkopuolella tapahtuu? Kaukaisista maista tulevat ihmiset kyllä saattavat kelvata tänne siivoojiksi, ruokaläheteiksi ja lehdenjakajiksi, mutta ne maat ja kulttuurit eivät meitä nappaa?

---

Niin että mikä se Geneven kattijuttu oli? Reutersin uutissähkeen mukaan "... rakkaudennälkäiset kollikissat, jotka vaeltavat liian pitkälle uusia seikkailuja etsiessään, kohtaavat uusia vaaroja Genevessä. Metsästäjille on tiedotettu, että heillä on lupa ampua jokainen kollikissa, joka näyttäytyy kauempana kuin 300 metrin päässä ihmisasunnoista. Tarkoituksena on rajoittaa riistaa tappavien kulkukissojen lukumäärää."

Lohdullinen tieto sähkeessä on, että vain yksi kolli oli säädöksen ensimmäisen viikon aikana joutunut ammutuksi. Epäselväksi 2020-luvun lukijalle jää, miten sveitsiläiset kiväärimiehet ottivat selkoa tähtäimeensä joutuneiden kissojen sukupuolesta.

Kissauutisen rinnalta löytyi neljän palstan juttu Neuvostoliiton armeijan asevelvollisuuden muutoksista. STT:n jutussa siteerattu NL:n puolustusministeri, marsalkka Andrei Gretshko kuvaa Neuvostoliiton raketti- ja ilmavoimien iskuvoimaa "valtavaksi" ja kertoo niiden olevan "vailla vertaansa".

Moskovan suunnasta puhuttiin täysin pehmoisia myös 1960-luvulla. Tosin tuolloin moisia puheita ei Suomessa ainakaan valtalehdistössä juuri kyseenalaistettu.
Kristian Sundqvist

Moiset voimat olivat Neuvostoliitolle tarpeen. Nimittäin marsalkan mukaan "imperialistit eivät epäröi käyttää mitä tahansa provokaatioita yrityksissään muuttaa maailman voimatasapaino ja pysäyttää kansallisten vapautusliikkeiden mahtavat virrat".

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »