MAINOS

Pelaamisesta on tullut hyvä harrastus

MAINOS

Videopelaaminen on ollut pitkään halveksittukin harrastus, jota on pidetty ajan tuhlaamisena ja tekemisenä, joka ei kehitä pelaajia millään tavalla. Viime vuosikymmeninä on myös huomattu, että monet syrjäytyneet nuoret ovat päätyneet pelaamaan verkossa useita tunteja kerrallaan – jopa niin paljon, että pelaamisesta on saatu syntipukki syrjäytymiselle.


Pelaamisen historia

Videopelaamisen historia ulottuu kuitenkin pitkälle ajalle ja ensimmäiset pelilaitteet tulivat koteihin jo 70-luvun lopulla. Pelaaminen on kasvanut alana niin paljon, että videopelit ovat jo tuottoisampi bisnes kuin elokuvateollisuus. Samalla pelien ja pelilaitteiden saatavuus on kasvanut eksponentiaalisesti aiempaan nähden.

 

Moni muistaa kuitenkin 80-luvulta, jolloin useisiin suomalaisiin koteihin ostettiin “tasavallan tietokone” Commodore 64. Se on monen nelikymppisen ensikosketus digitaaliseen pelaamiseen. Muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt Nintendo Entertainment System oli sekin suunnaton hitti myös Suomessa. Molemmista on ilmestynyt vastikään uusintaversio koteihin, joissa muistellaan retropelejä ihanalta kasarikaudelta.

 

Hyötyä pelaamisesta

Vasta viime vuosina tai vuosikymmenenä on huomattu, että pelaamisesta voi olla jotain hyötyä. Pelaaminen auttaa motoriikkaan ja pelaajat ovat oppineet tekemään monimutkaisia tehtäviä nimenomaan videopeleissä, kun monimutkaiset ohjainpainallukset vaativat aivoilta ja motoriikalta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi tavallisesta auton ajamisessa.

 

Yksi hyöty, joka on myös huomattu vasta viime vuosikymmenen aikana, on pelaajien englanninkielen taidon parantuminen. Koska useimmat videopelit ovat englanniksi ja koska verkon kautta pelatessa englanti on pelaajien yleiskieli, on huomattu että varsinkin nuoret miespuoliset pelaajat ovat oppineet englanninkieltä yllättävänkin nopeaa, vaikka muuten koulumenestys voisi olla vaatimaton.

 

Verkon kautta pelatessa monet pelaajat saavat ystäviä, jotka voivat olla samalla heidän ainoita ystäviään. Tätä on myös joskus kyseenalaistettu sillä, että pelaajat eivät pelaamisen vuoksi pääse tutustumaan kasvotusten ihmisiin, jos he käyttävät aikaansa pelaamiseen ja verkon kautta keskustelemiseen. Totuus on kuitenkin useimmiten se, että tällaisilla pelaajilla ei ole ystäviä ollut useaan vuoteen esimerkiksi koulukiusaamisesta johtuen, joten heidän on käytännössä mahdotonta tutustua kasvotusten kiusaamisesta johtuneiden traumojen vuoksi.

 

Verkossa tutustutaan uusiin ystäviin

Verkossa pelaaminen onkin monelle todella se ainoa keino päästä tutustumaan muihin ihmisiin. Tässä tullaankin alussa mainittuun virhekäsitykseen. Kun pelaaja pelaa omissa oloissan pitkään, hän saattaakin samalla pitää yhteyttä kavereihinsa, joita hän ei ole koskaan nähnyt fyysisesti. Tämä on vaikeaa vanhempien ihmisten tai konservatiivisten kansalaisten ymmärtää, sillä monelle heille tällainen “virtuaalikaveruus” ei ole oikea ihmissuhde.

 

Verkon kautta saavat alkunsa kuitenkin nykyään useimmat parisuhteet, sillä esimerkiksi yli 18-vuotiaille suunnattu Tinder on verkon deittipalvelu älypuhelimessa. Useille parisuhteet alkavat verkkokeskusteluilla, jonka jälkeen edetään tapaamiseen fyysisesti. Useat pelaajat keskustelevat myös ensiksi verkossa, jonka jälkeen pelaajat järjestävät miittejä, joissa he tapaavat pelikaverinsa fyysisesti. Joskus se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä monet pelaajat pelaavat kansainvälisesti ja pelikaverit asuvat eri puolilla maailmaa.

 

Digitaalinen pelaaminen on huomattu todellakin vasta viime vuosina harrastukseksi, joka on harrastus muiden joukossa. Yhtenä ansiona tälle on e-sportsin eli e-urheilun suosion kasvu. Yhtäkkiä perheen tyttö tai poika voi ollakin mahdollinen joukkueurheilun tähti, joka voi saada otteluistaan enemmän rahaa kuin naapurin jääkiekkoilijapoju. Voidaan kysyä, onko oikein, että e-sportsin rahalliset ansiot ovat todennäköisesti nostaneet videopelaamisen hyväksytyksi heille, jotka ovat tavoitteetonta videopelaamista kritisoineet.

 

Videopelaamisessa ei tarvitse olla tavoitteita, sillä se voi olla vain hauska ajanviete, jonka avulla pääsee hetkeksi ulos oravanpyörästä. Samantyyppinen harrastus voi olla myös jossain määrin rahapelaaminen. Useampi nettikasino tai sivusto, jonka aiheena on vedonlyönti, ovat monille harrastus.

 

Nyt olisi aika monen ymmärtää, että harrasteiden ei tarvitse olla tavoitteellisia vaan sellaisia, jotka tuovat hyvän mielen harrastajalleen. Siinä ei pitäisi olla mitään vikaa.